Ensimmäinen adventtikynttilä on sytytetty.
Odotamme, joulun odottaminen on parasta.
Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Todellakin. Kolmen viikon flunssailun jälkeen on kävelylenkit maistuneet.
Iltalenkki tuolla katuvalojen ulottumattomissa on aivan huikeaa. Valkoinen maa, Ykspihlajan sataman valot ja talojen pihavalot antavat ihan ihmeellisen paljon valoa. Jotenkin aivan terapeuttista kävellä pimeässä, turvassa ja silti pikkuisen jännittävää pimeän metsän keskellä. Taskulamppu valmiina toki, eilen valaisin vaarattoman vastaantulijan mutta oli pakko varmistaa…
Käveleminen on ihmiselle hyväksi. Varsinkin talvihämärässä kävely.
Första ljuset är tänt.
Väntans tid, juletid som bäst.
Kalla, krispiga dagar följer efter varann. Efter treveckors förkylning har jag njutit enormt om raska promenader.
Speciellt i mörkret, utanför gatulampor. Utanför komfortzonen.
Det är någonting saligt att gå i skymning, Yxpila hamnen lyser himmeln, marken är vit, ljuljusen från alla husen.
Med en ficklampa vågar man. Man är trygg på en märklig sätt, samtidigt är man alert.
Det är gott för en människa att var ut gå.