Kukkamuistoja


Olemattoman viherpeukalon syytä lienee että rakastan leikkokukkia! Hyvin sidottu kukkakimppu on ihana näky. Nuoruudessa olin kukkakaupassa kesä/sesonkitöissä, tämä kokemus opetti ihailemaan ei ainostaan upeita kukkia vaan myös sitä taitoa mitä tarvitaan kun luodaan upea kimppu. Ja uskomatonta työn määrää mitä kukka-ala vaatii.

Siihen aikaan ei oltukaan vielä keksitty navigaattoreita, niin että kukkien kotiintoimitus oli oma taiteenlajinsa. Puhelinluettelosta kartanpala esiin, ja paketit katujen mukaan järjestykseen. Pikkuisella punaisella pakulla kärräilin hampaita kiristellen jouluaattona oikeaa osoitetta haeskellen. Ei ikinä enää..saattoi silloin lipsahtaa, kun väsyneenä revin konvehtirasiaa auki. :)

Eilen poimitut puolukat (voi että murskattu tuore puolukka on hyväää!) odottevat vielä ämpärissä, joku ahkera ne varmaan vielä tässä illan mittaan puhdistaa. Heti kun blogikiireiltään ehtii.. :)

Oj vad jag njuter av färska blommor! Kanske pga mina brister som hortonom.. vem vet. Som ung sommar/sesongarbetade jag i blomsteraffär. Där lärde jag mig att beundra den kunskap som krävs att få ihop otroliga buketter. Och den mängd av arbete som branschen kräver!

Den tiden fanns inga navigator, så hemleverans var en grej för sig själv. Telefonkatalogens karta fram, buketter i ordning enligt gatuadresser. Med en liten röd paketbil delade jag blommor med julröda kinder av irritation på julafton. Aldrig mera.. brast jag ut när jag kastade mig på soffan och rev öppen en chokladask. :)

Igårdagens lingon (ojjoj vad det är gott med krossade färska lingon!) väntar ännu i ämbare för rensning. Kanske någon flitig bloggare ska göra jobbet ännu, om man hinner, ja. :)