Yleinen

 

Isänpäiväviikonloppu on jo kääntynyt sunnuntai-iltaan, meillä ei päivän sankaria ole vielä näkynyt. Työreissulta palailee myöhään illalla.
Normitilanne meillä. Sauna lämpiää ja lahjat odottelevat kotiinpalaajaa.
Kuvissa Tinka nauttii lempipaikastaan. Pienempänä ei malttanut niinkään olla kenenkään sylissä, nyt tulee syliin mielellään.
Vielä kun jaksaisi vaikka viikon verran malttaa jouluvalojen kanssa. Pimeys on niin painostavaa että on hankalaa.
Viikko ainakin ja sitten laitetaan sähkönkulutukseen vähän vauhtia.

 

 

 

Sunnuntai-ilta ja takana jälleen hääkuvaus viikonloppu. Tämä päivä on mennyt eri merkeissä, kuskiksi pääsin tänäänkin, nyt Max tarvitsi apua auton hankinta hommiin. Sieltä kotiuduttua lähdettiin heti pitkälle metsälenkille Tompan ja Tinkan kanssa. Ihana syyspäivä tuli talteen.
Nyt on hyvä mieli lähteä uuteen viikkoon.
Ensi viikonloppuna juhlitaankin sitten Wilman 18-vuotissynttäreitä. Uskomatonta.

 

 

 

 

Syksyn värit eivät vielä ihan ehtineet parhaimmilleen, mutta eipä tuo haitannut, jotenkin juuri oikeat värit ja tunnelmat löytyivät kuviin kumminkin. Surun vuosi on jo pitkällä, Affun menetyksestä jutellaan aina kun tavataan. Mutta ei vain siitä, myös kiitollisuudesta, toivosta, uskosta ja koko elämästä. Itketään ja nauretaan, höpistään. Rakas ystävä. Ei mitään toivo niin paljon, kuin että voisi ottaa surun painavan taakan pois sydämestä. Mutta suru muuttuu, antaa ilolle tilaa koko ajan pikkuisen enemmän.
Ja näistä kuvista tuli iloa niin paljon.

 

 

 

Vi fick inte de allra vackraste höstens färger denna gång. Men vi fick alldeles rätta färger, det blev så fint.
Sorgens år är redan långt hunnit, vi pratar om Affu varje gång vi träffas. Men inte bara om förlusten och sorg. Om allt, om tacksamhet, om hoppet, om tro. Skratt och tårar, livet. Hur man önskar att man kunde lyfta bort sorgens tunga börda. Men sorgen ändrar sig, det blir lite lättare med tiden, lättare att andas, att glädjas. Och vi fick så mycket glädje av de här bilderna! Så roligt vi hade. 
Kära vän. 

 

 

 

Loppukesä on ollut perhekuvausten aikaa. Näissä maisemissa kuvattiin eilen.
Nyt on venetsialaisten vietto aloitettu mökillä.
Tuulee kovaa jälleen rantaan päin, joten saapa nähdä montako tulta saadaan syttymään.
Tinkalla on armoton vahtivaihde päällä vaikkei ensimmäistäkään rakettia ole ammuttu, kaikki mahdollinen ja mahdoton on haukuttu jo ensimmäisen tunnin aikana…
Kahdestaan täällä ihmetellään, nuorisolla oli muuta ohjelmaa. Mutta ai että on silti ihanaa, nyt on jo saatu pitää tulta takassa ja juoda ensimmäiset kahvit. Odottelen että saisi keittää seuraavat, tärkein toimintohan mökillä on syöminen.
Ei tule onnistunutta reissua jollei ole kunnon herkkuja kahvin kanssa. Kyllä näin on.

 

 

Många familjer har jag fått fota denna sommar, igår fotade vi i dessa vyer.
Nu har vi inlett venetziaden vid villan. Blåsigt värre är det, undrar hur många lyktor hålls och brinna ikväll.
Tinka har vaktat oavbrutet allt möjligt och omöjligt under en timme så det bävar gott inför kvällens raketskjutning…
Nåjaa skönt ändå att få vara här igen. Tumanhand för ungdomar hade eget program.
Första kaffepaus har vi redan haft, väntar för följande. För att viktigaste i skären är ju att få äta gott.
Har man missat att ta med bakelser av någon sort hit få man lika bra åka hem med samma.
Så är det bara.

 

 

Eilisillan ukkosmyräkkä jätti jälkeensä hiljaisen, utuisen ja kostean illan.
Gäddvikenin uimaranta oli tyhjä kesän hulinan jälkeen, Kyläkeskuksesta kuului vaimeaa musiikkia, illan ohjelma piti siirtää sisätiloihin ukkosen takia. Laiturikahvilan avoimista ovista kuului astioiden kilinää ja juttelua.
Sadepisaroiden putoamisen kuuli selvästi, äänetön ilta.
Aamulla herättiin myrskytuuleen. Lenkki metsässä Tinkan kanssa oli mahtava, syötiin mustikoita molemmat tuulen pauhatessa ja kotona odotti aamukahvit.
Ihana kesä.

 

 

 

Det blev en tyst kväll igår efter åskvädret. Inte en löv rörde sig i träden, luften var fuktig och varm.
Gäddvikens simstrand var tom, det hördes lite musik från Byacenter, kvällens program måste flyttas inne pga regn och åska.
Man kunde höra regndroppar falla från vassen.
Idag vaknade vi i stormen. Morgonlänk med Tinka i skogen var mäktig, hemma väntade varm kaffepanna.
Ljuvlig sommar. 

 

 

 

Ohi hujahti viikonloppu hääkuvauksien merkeissä.
Jännää ja ihanaa on kuvata häitä, hymyä ja kyyneleitä, iloisia kasvoja.
Sunnuntai-iltana lähdettiin mökille, saatiin herätä kesäaamuun ja syödä aamupala laiturilla.
Että tarkenee istua laiturilla aaltojen liplattaessa aamukahvikuppi kädessä, luksusta se on!
Tänään kuvahommia ja lyhyt kesälomakeikka naapurikaupunkiin.
Ilmassa on hellepäivän tuntu. Mieletöntä!

 

 

 

Hei vain, kotimaahan on palattu iloisin mielin!
Samoksen lämpö, tuoksut, meri ja aurinko jäivät taakse ja vastassa oli aurinkoinen, vihreä ja kaunis kotimaa.
Viikko on niin sopiva loman pituus, etukäteen pitkä, kuluu äkkiä mutta viimeinen päivä tulee kuitenkin juuri oikealla hetkellä.
Tässä jo muutama kuva meidän hotellista, Doryssa Seaside Resort. Ah, ihana hotelli, kaunis ja hoidettu alue, herkullinen ruoka ja erittäin hyvä palvelu! Varsinkin meille all inclusive-matkustajille, voi että!
Lisää kuvia tulossa, arvatenkin. Mukava olla kotona taas!

 

 

 

 

Så var man tillbaka till hemlandet efter en härlig vecka i Samos!
Vi lämnade värmen, solen, dofterna, havet i Samos bakom oss och anlände till grön, solig och vacker Finland.
En vecka är perfekt längd för en södernresa. Det känns lång i förhand, går fort men sista dagen kommer ändå just på rätta ögonblick. Man är redo att resa hem.
Här kommer första bilderna av vårt underbar hotell, Doryssa Seaside Resort. Vackert och välskött hotellområde, godaste mat och vänlig service. Ingenting att klaga på! 
Mera bilder är på kommande, givetvis. Roligt att vara tillbaka!