Yleinen

Kiirastorstai aloitti pienen loman.
Hyvillä mielin, viikko on täyttynyt pääsiäisen tapahtumista aivan toisella tavalla
kuin yleensä kun on ollut osallisena pääsiäisvaelluksessa.
Juttua ja naurua on riittänyt kun on yhdessä tehty vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa yhteistä projektia.
Vaellus löytyy nyt Youtubesta, linkki tässä.
Töiden jälkeen hain ehkäpä täydellisen kukkakimpun keittiöön ja uuden pöytäliinan.
Ja taistelin tietenkin läpi marketin ja hain kärryllisen ruokaa pyhiksi.
Illan päätteeksi saunattiin, istuin ulkona vilvoittelemassa, yhdeksän aikaan valoisaa,
joutsenten töräyttely kaikui rannasta, mustarastas lauloi pihakuusen nokassa.
Rauhallista kiirastorstain iltaa sinullekin!

Skärtorsdag, kort påskledighet har börjat.
Veckan har innehållit stilla veckans händelser på ett helt annat sätt än vanligt när jag
fått delta i församlingens påskvandring för skolbarn.
Ni kan se vandringen från Youtube, länken finns här!
Mycket skratt och fint gemenskap har vi upplevt tillsammans med medarbetare och frivilliga under veckan.
Efter jobbet hämtade jag hem finaste blombuket en ny duk och massor med mat.
Kvällen avslutades med bastubad, jag satt ute efteråt i den ljusa vårkvällen, lyssnade på
svanar från stranden och koltrastens ljuvlig sång från skogen.
Vilken start för helgen, tacksam!

• 

• 

• 

• 

• 

Viikonlopun ihana auringonpaiste ja lämpö on vaihtunut
vesisateeseen ja kovaan tuuleen. Lumi sulaa silmissä. Lauantaina huhkin pihalla lapioiden
lunta paljun ympäriltä ja reittiä auki meidän laavulle.
Nyt voi todeta että ihan turhaan heiluin lapion kanssa, luonto olisi hoitanut homman.
Mutta ainahan se hikoilu menee talteen!
Monet on ne hiljaiset viikot olleet jolloin tuleva juhlapyhä vain piipahtaa mielessä.
Toisin on nyt, kolmena päivänä esitämme koululaisille pääsiäisvaellusta eli asian
ytimessä ollaan. Niin hienoa. Normaaliaikana yksi päivä olisi riittänyt, nyt on porukka jaettava
sopiviin ryhmiin ja aikaa menee enemmän. Onni on että tämäkään onnistuu.
Katsoin netistä että tämä hiljaisen viikon maanantai on malkamaanantai nimeltään, muistuttaa meitä siitä että
yleensä vikaa löytyy aina itsestäkin, vaikka helpointa se toisissa on nähdä.
Hyvä muistutus, pandemian väsyttämänä tulee äkkiä osoiteltua yhtä sun toista ratkaisua syyttävällä sormella.
Nyt on paikallaan maanantai sauna, kylmän kalseaan keliin täydellinen apu.
Kuvissa minä ja viimeisin riddari, äidin tekemä villapaita, Wilma kuvasi sunnuntaina.
On se hieno.

• 

• 

• 

• 

Sunnuntai aamuun sai herätä kiireettä, ulkona pauhasi vaakasuoraan puhaltava myrskytuuli.
Oli sopiva hetki piipahtaa mökillä tarkistamassa tilanne.
Kyllähän eilen radiosta kuulemani kesälaulu kuunneltuna mökin sohvalla (Jag trivs bäst i öppna landskap, nära havet vill jag bo..) varsin kaukaiselta haaveelta tuntui… Saunan edessä puolen metrin lumivalli, puhumattamaan mökkitiestä, sen peittää saman paksuinen lumi kerros.
Kesä, suo kohti jo huokailen..
Mikään ei ollut rikki ja niinhän tuo menee kuten tähänkin asti, yhtäkkiä on juhannus.
Käytiin iltalenkki jäällä kävelemässä, vähän työlästä, joka toinen askel painuu lumen läpi, tuuli jaksoi vielä
puhaltaa niin ettei puhetta kuullut eikä koirakaan niin tykännyt. Kaunista oli silti.
Rauhallinen viikonloppu on iltapaa vaille valmis.
Kevätpäiväntasaus on ohitettu, valon aika on täällä!

Stormen idag var häftig.
Efter en mycket stillsam morgonmål steg vi i bilen och körde till villan.
Inte hela vägen, sista biten är täckt med tjockt lager av snö.
Likaså gårdsplan vid villan. Att lyssna Jag trivs bäst i öppna landskap – på soffan och titta på vågorna
känns väldigt avlägsen dröm ännu. Men nu är det ljusets tid iallafall!
Oundvikligen kommer sommar. Troligen snabbare än man tror.
På kvällen var vi på isen och gå. Det blåste ordentligt ännu, det var jobbigt att gå, fötterna sjönk i snön, hunden
trivdes inte heller. Men vackert var det.
Nu är vi igen framför en hel ny vecka, våren är här!

• 

• 

Nuotion savua, yhdessäoloa, jakamista, naurua ja lepoa.
Sain hetken olla näiden daamien seurassa jotka ehkä harvoin näkevät toisiaan
oikeasti, mutta aina on helppoa olla yhdessä.
Rannasta palasin kotiin syömään vastaleivottua pitsikakkua ja nauttimaan lauantain tunnelmasta.
Kun viikolla on paljon tekemistä, on lauantai minulle keidas, parempi kuin sunnuntai,
aamulla ei tarvitse herätä kellonsoittoon ja saunan lämmitys on päivän kohokohta.
Pienet ilot.
Uutta viikkoa kohti!

• 

• 

• 

• 

Sunnuntaina juhlittiin ihan vähän ihan pienellä porukalla.
Kihlaparia, syntymäpäiväsankaria, nimipäiväsankaria. Että juhlittavaa oli kyllä.
Äidin neulomat villapaidat on nuorilla päällä, minkälainen lahja!
Äidillä ja isällä on taas villapaidat viidenkymmenen vuoden takaa jotka äiti on myös neulonut!
Ja minä sain uuden hienon riddarin jonka äitiltä tilasin.
Hienon viikon hieno päätös.

 

Niin tultiin helmikuun loppuun ja hiihtolomaviikko edessä.
Ehkä sitä ehtii pikkuisen lomailla minäkin.
Ainakin ehdin töiden jälkeen hakemaan ihanimman kukkapuskan ja uuden pöytäliinan.
Siinä ei suuria siivouksia taaskaan tarvittu kun on juhlaa.
Tänään on aurinko paistanut, hanget kiiltäneet ja kaupungissa vesi loiskunut kaduilla.
Voi mahtavaa kevään tuntua kun auringon laskiessa saunan lämmityssavu osuu nenään,
ilma on raikas, asteet plussalla ja enää ei kengän alla narsku pakkaslumi.
On tullut käytyä hangessa saunasta tässä viime viikonloppuina,
kauheaa ja ihanaa hommaa!
Koukkuun olen jäänyt tähän niinkuin melkein jokainen villapaidan neulomiseen!
Puikot ja langat olen niin mielelläni jättänyt taitavalla äitikullalle, siellä on
juurikin valmistumassa uusi villapaita minulle. Jännittävää!
Mukavaa viikonloppua!

 

 

 

Meidän ulko-ovella voi juuri nyt laittaa sukset jalkaan ja hiihdellä ladulle.
Kyllä lumeton talvi saa arvostamaan oman kylän latua! Ja tietenkin ihania, ahkeria tyyppejä jotka
vetävät talkootyönä ladun.
Tänään oli hirveän kylmää ja ehti tulla pimeää, hyvin lähellä oli että lenkki jäi tekemättä.
Tomppa kuitenkin oli lähdössä niin pakotin itseni mukaan.
Pimeään, naapurin pellolle toppavaatteissa, huppu päässä hiihtelemään.
Tähtitaivaan alla, kuunsirppi ja etäällä katuvalot antoivat hivenen valoa. Välillä latu näkyi, välillä se katosi hämärään,
luotin siihen että sukset pysyvät ladulla ja latu on ehjä.
Mitä symboliikkaa!
Kaukaa ei voi nähdä mihin latu kääntyy, läheltäkin joskus näkee niin huonosti että vasta kun on otettava
seuraava askel tulee ladun pää näkyviin.
Elämä.
Kuvat ovat viikonlopulta, kävin Kannuksessa äidin ja isän luona viettämässä laatuaikaa.
Ei ehditty hiihtää mutta käveltiin pitkästi metsässä polkua ja moottorikelkan jälkiä
pitkin. Mikä ihana kokemus sekin!

 

 

 

 

Tässäkin vuoden ajassa on niin paljon mahtavaa!
Nyt kun saatiin lunta ja ulkona saa ihan läkähdyksiin ihailla lumen peittämää maisemaa.
Kun seisoo hetken kerholaisten kanssa ulkona lumisella leikkikentällä tuntee
miltä lumi tuoksuu, tulee mieleen äidin tekemät sämpylät koulusta tullessa,
lumestä märät lapaset lumitunneleiden kaivuusta.
Ja sitten nämä merkkipäivä leivonnaiset!
Nyt on kolmisen viikonloppua syöty Runebergintorttuja ja siitä saadaan
luontevasti siirtyä laskiaspulliin. On juhlaa.
Iltakävely tehtiin taas pimeässä lumisessa metsässä otsalampun valossa.
Lumi narskuu, jäiset puut kumartavat kohti maata, kumpuilevat hanget kimaltavat.
Ja sitten kannattaa ostaa välillä tulppaaneita!