Yleinen

Voiko enää olla enemmän lokakuun keli, kun kuvia katsoo?
Täysin tuuleton, äänetön, harmaa ja väritön.
Paitsi että kun hellittää valittamasta näkyy värisävyjä, kuuluu rannoilta iloista juttelua ja moottoriveneen pörräystä.
Tulen rätinä, hotdog ateria ulkona merinäköalalla, reipas kävely metsässä.
Yhtäkkiä tulikin mieleen että voisi napata mukaan pari pieni kuusen alkua niitä ”kausivaloja” varten.
Tuli kyllä niin hyvä mieli kommenteista facebookin puolella eilisestä jouluvalo/kausivalo pohtimisesta!
Kerrassaan hienoa tukea turhanpäiväiseen miettimiseen minulle, kiitos!
Niinpä sieltähän löytyi pari havupuuta mukaan, niin että skodan perä täyttyi eikä aivan tila riittänytkään.
Ja sitten silmäni osuivat ehkä kauneimpaan joulukuuseen! Niin kaunis, onneksi kasvaa paikassa missä ei mahdu kasvamaan isoksi puuksi, parempi mieli kaataa se.
Kunhan saan kahvit juotua niin parit valoketjut lähtee pihalle tänään!
Onhan siellä jo muuten yhdet kun ei nähnyt paljulle kävellä säkkipimeässä.
Huomenna onkin sitten marraskuu!

P.s. Liisa alotetaan ihan pienellä, pari töppyrää kierretään ”kausivaloilla” ja sitten höökiä lisää kun joulu lähestyy!

Kunde vädret vara mera oktober än idag?
Grått, tyst, färglöst, vått.
Det tar en stund men när jag slutade klaga hördes det glada röster längs stränder, motorbåtar och även fåglar.
Öppet eld, hotdog med god sallad ute på terassen med strandvy. Jamen hur skönt!
Sen kom jag ju på att vi kanske släpar hem några små granar så jag kan börja planera
uteljus/julljus! Sagt o gjort. Fina granar trycktes inne i skoda och väntar nu att bli klädd i ljusen.
Hittade även den vackraste julgranen! Nästan synd att kapa av den.. tack o lov växer den i fel ställe, det skulle
aldrig kunna bli en jättegran. Så tänker jag åtminstone.
Så snart hänger jag några ljusslingor till där ute, ”säsongljus” som senare blir mera och förvandlas till julljus. :)
En finns redan. Hittade inte vägen till badtunnan i mörkret så.
Imorgon välkomnar vi november!

Lokakuun viimeiset päivät on kyllä olleet melko paljon pimeämpiä kuin nämä kuvat Oulusta viikko sitten.
Nyt sitten siirretään kelloja ja alkaa vuoden pimein rutistus.
Se on siinä ja siinä etten laita heti ulos ”jouluvaloja”.
Vielä vähän hankaa vastaan vanhat tavat, että adventtina vasta. Mutta valojahan ne vain on.
Ja kyllä voi ihmistä ahdistaa kun pihalla ei näe illalla omaa kättäkään.
Tässä koko jouluvalot ulos- hommassa ei niinkään vaikuta se mitä muut sanovat.
Kuulostelen miltä itsestä tuntuu. Sitä kun on ihminen josta kaikki TUNTUU joltakin ja jouluvalojen laitto
TUNTUU aina joka vuosi yhtä juhlalta. Entä jos se menee pilalle jos hätäilen.
Pitäisikö kärsiä vielä hetki.. Näitä miettiessä se aika kuluu mukavasti, jap jap.
Valoisa olo on muutoin, juuri kuvasin hääparin Kalajoella ja nyt ehdin vielä valoisan aikaan
koiran kanssa lenkille.
Nyt onkin sitten lauantai-ilta, kynttilöitä, sauna lämpiää, kahvi tuoksuu ja viikon työt on tehty.
Elämä se on ihmisen parasta aikaa.

Onneksi asutaan riittävän lähellä että saadaan juhlia yhdessä näitä ihania synttärijuhlia.
Nyt oli Annin vuoro olla juhlien päähenkilö. Viisi vuotta sitten saatiin
tämä prinsessa sukuun. Mietteliäs, päättäväinen ja rohkea Anni.
Nyt kuvattiin oikein innolla koska prinsessamekko, prinsessa korvakorut ja kukka hiuksissa.
Ajelin synttäreille äidin ja isän kanssa, aurinko paistoi, lumi koristi maisemaa.
Enpä voi sanoa että olen valmis lumeen ja talveen mutta onhan se kaunista.
Ja niin siinä vaan käy että lopulta aina onkin ihan valmis uuteen vuoden aikaan.
Marraskuu ihan nurkan takana, pimein ja tylsin kuukausi. Vai onko?
Ai että kuvatessa huomaa miten kauniin sävyt luonto antaa marraskuun pehmeässä valossa,
riisutussa luonnossa, lunta tai ei.
Kauneutta on vaikea löytää edestään jos vaan silmäilee taaksepäin sitä mitä kaipaa.

Igår firade vi fina Anni 5 år.
Jag är så glad att vi bor tillräckligt nära att kunna fira tillsammans.
Fem år sedan fick en söt liten prinsessa i släkten. Bestäm, betänkande och modig Anni.
Som i år tyckte om att bli fotad. För att prinsessa klänning, prinsessa örhängen och blomma i håret.
Vi åkte tillsammans till kalaset med mamma o pappa.
Genom senhöstlig landskap. Soligt ock krispigt.
Jag har alltid fruktad för november, tråkigaste månaden. Men är det riktigt så?
Vilken fin ljus och mjuka färger bjuder denna tid när man fotar.
Man ser inte det vackra framför sig om man bara blickar tillbaka till det som man saknar.

Syksyn aikana kuvattiin Rödsön Poro-Pirtillä uusi Poro-Kota.
Upea kota on poroaitauksessa, todella tunnelmallista nauttia tulen loimusta ja seurailla porojen touhuja.
Kotaa voi vuokrata piakkoin myös yöpymiseen, mikä elämys!

Elämyksiä on tänä viikonloppuna tuonut syysmyrsky.
Eipä onneksi vielä jäänyt maa valkoiseksi, loput lehdet se pyyhkäisi puista.
Kalenteria kun selailee niin se on joulu kohta.
Päiväkerho hommissa se tarkoittaa sitä että kunhan isänpäivän ohi on menty saa
ottaa joululaulut esiin että ehtii treenata ennen kuin on joulujuhlien aika.
Elämyksistä vielä, kävin nyt illalla tuulessa, sateessa ja pilkkopimeässä lyhdyn kanssa
kastautumassa 6 asteisessa paljussa. Ilman saunaa.
En halua kehuskella, mutta onhan se nyt ihan mieletöntä miten sinne pääsee
ihan pelkällä ajatuksen voimalla!
Päätin vaan alkaa uimaan kylmässä, oli niin hohdokas ajatus. Heh heh.
Ja nyt ollaan tässä! Sitä miettii että mitäs muuta tässä elämässä saisi
aikaan, pelkällä asenteen ja ajatuksen voimalla.

Upea poroemäntä Sofia.

Kaunis kerrostalokoti kuvattiin kesällä, suunnittelu Jaanan upeaa käsialaa tietysti.
Käy katsomassa lisää kuvia Sisustuspaletin sivuilta!
Koti on Kokkolan korkeimmassa rakennuksessa. Mielettömät näkymät avautuvat kaikista ikkunoista.
Tänään kuvattiin taas, aivan toisenlaista kotia. Siitä kuvia sitten myöhemmin.
Kiva oli taas tehdä yhteistyötä, aika kuluu kuin siivillä ja kuvia piisaa taas.
Ensi viikolla on syysloma, yritän jokusen päivän myös pitää lomana.
Sade pauhaa ulkona ja ilta on säkkipimeä, saunaan siis.
Hyvää viikonloppua!

Lokakuinen perjantai-ilta se on jo pimeä puoli kahdeksalta.
Meillä tietenkin sauna lämpiää, mutta olen ehtinyt sen lisäksi lämmitellä paljua
sen verran että helpompi käydä ”uimassa” löylyistä. Eli parikymmentä asteiseksi.
Huomenna taidan lämmittää kuumaksi.
Kylmässä paljussa pulahtaminen on tullut mukavasti melkein rutiiniksi.
Ihmettelen tätä. Pimeään kulkeminen uimapuvussa, taskulampun kanssa, paljun jäätävä vesi,
henkeä salpaava tunne, miten saan sen tehtyä? Mutta aina naurattaa kun astelen sieltä pois!
Jotain ihmeellistä siinä on että uskaltaa. Miten onnellinen siitä että laitettiin palju meille.
Viikko on taas yhtä kuvausta vaille valmis. Yksivuotias syksyn väreissä, lehtiä ihmettelemässä
on niin ihana näky, nämä kuvat otettiin puistossa viikko sitten.
Mukavaa viikonloppua!

Lokakuu alkoi kauniisti auringossa kaislikkoa huojutellen.
Iltapäiväkahvit päätettiin keittää nuotiolla, nokipannukaffit rannalla, mitä luksusta.
Kovanlainen länsituuli oli suorastaan lämmin, parasta syksyä on lämpimät värit ja
yllättävä kaunis ja lämmin sää. Yllättävää oli myös ohimennessään kahville poikkeavat iloiset leidit!
Joskus on se tunne että hetket menevät talteen täydellisesti, tänään oli se hetki.
Tämä viikko on yhtä kuvauskeikkaa vaille valmis.
Mutta ensin, lauantaisauna.

Sunnuntai-ilta, kynttilä lepattaa, kotona on keskimääräistä siistimpää.
Iltakahvilla on keskimääräistä parempaa tarjottavaa.
Olokin on hyvä vaikkakin – keskimääräistä haikeampi.
Meillä on juotu tänään Wilman synttärikahvit. Ihan pienesti vain, mutta yksi on joukosta poissa,
eikä sitä voi itkemättä ajatella. Heli puuttui kahvipöydästä. Mutta ei sydämestä.
Saatiin silti iloita, saatiin olla hyvällä mielellä, sekin lohduttaa. Nauru lohduttaa.
Nyt täytyy yrittää olla syömättä kakkuja koko iltaa.
Uusi viikko ja ohjelmaa joka ainoaksi päiväksi.
Sitä kohti siis, kaikkea hyvää syysviikkoosi!

Söndagskväll, ljuset brinner på bordet, det finns blommor,
det finns kakor i ovanliga mängder för en söndagskväll.
Som det brukar vara efter att någon har firats i huset.
Kaffe och tårta har vi haft, en liten kalas för Wilma.
Nöjd och glad är man, men vemodet står kvar, tårar är nära.
En fattades från kaffebordet idag. Heli finns inte med oss mera, men nog i hjärtat alltid.
Det tröstar att vi har fått vara tillsammans, att vi har fått vara glada tillsammans.
Att kunna skratta tröstar.
Nu återstår att inte äta hela kvällen.
En fullspäckat vecka väntar, det känns bra och förvånansvärt är hur lite stress jag känner
inför den. En dag i sänder, så är det väl.
Önskar dig en fin höstvecka!

Lauantai-ilta ja takassa tuli humisee, mökki lämpiää ja syksyn kultaamat kaislat huojuvat aallokossa.
Yllätys yllätys, ehdittiin vielä mökille tänä syksynä.
Kuvauksia en tälle viikonlopulle ottanut, ensi viikko onkin sitten taas täynnä.
Niinpä hetki vettä ja tulta tuijotellen sopii paremmin kuin hyvin.
Nämä kuvat ovat Kinnulasta, Valkeisen rannalta, Riistaravintola Pikku Peurasta.
Kuvasin siellä heinäkuussa. Miten paljon on tälle kesällä ehtinyt.
Ehkä hippusen överit jopa, nimittäin tein tänään kesän ensimmäisen mustikkapiirakan.
Ainuttakaan en ehtinyt juuri poimituista tehdä.
Kylläkin kaikkia marjoja on syöty mahdollisimman paljon tuoreena mitä lähimetsästä on saanut.
Onni on että takapihalta saa käydä hakemassa mysliin marjoja.
Tänään siis saa saunoa rantasaunassa.
I h a n a a.

Voimanaisia voimailemassa.
Oikeammin opettelemassa Jonna Pohjolan asiantuntevassa seurassa maastavetoa ja treenaamassa.
En itse ole kuntosalilla kävijä, vaikka siitä tulee haaveiltua. Jos olisi tyhjä sali ja tietäisi mitä tehdä,
aikaa mennä sinne ja mitä muuta vielä keksisi…
No mutta, leideistä innostuneena tuli vähän nosteltua kahvakuulaa tänään kotona ja siihen päälle
kävin kylmässä paljussa (10 astetta) ilman saunaa!!
Tämä merkittävä uskallus antoi totisesti energiaa! Ja lämpöä, ihan mieletöntä.
Koko kropassa on lämmin olo kuin olisi vetänyt tunnin jumpan ja saunannut.
Näinkö pienellä vaivalla saa saman efektin.. Hahaa.
Nyt jos vielä ehtisi ajoissa nukkumaan.