Lokakuun viimeiset päivät on kyllä olleet melko paljon pimeämpiä kuin nämä kuvat Oulusta viikko sitten.
Nyt sitten siirretään kelloja ja alkaa vuoden pimein rutistus.
Se on siinä ja siinä etten laita heti ulos ”jouluvaloja”.
Vielä vähän hankaa vastaan vanhat tavat, että adventtina vasta. Mutta valojahan ne vain on.
Ja kyllä voi ihmistä ahdistaa kun pihalla ei näe illalla omaa kättäkään.
Tässä koko jouluvalot ulos- hommassa ei niinkään vaikuta se mitä muut sanovat.
Kuulostelen miltä itsestä tuntuu. Sitä kun on ihminen josta kaikki TUNTUU joltakin ja jouluvalojen laitto
TUNTUU aina joka vuosi yhtä juhlalta. Entä jos se menee pilalle jos hätäilen.
Pitäisikö kärsiä vielä hetki.. Näitä miettiessä se aika kuluu mukavasti, jap jap.
Valoisa olo on muutoin, juuri kuvasin hääparin Kalajoella ja nyt ehdin vielä valoisan aikaan
koiran kanssa lenkille.
Nyt onkin sitten lauantai-ilta, kynttilöitä, sauna lämpiää, kahvi tuoksuu ja viikon työt on tehty.
Elämä se on ihmisen parasta aikaa.
