Yleinen

Jouluaattoilta on jo pitkällä.
Kohta on se hetki kun tulee mieleen Mauri Kunnaksen Koiramäen joulu.
Koiramäen emäntä totesi kun kello löi keskiyötä että kiehautetaanpas kahvit, Vapahtaja on syntynyt!
Olen myös joskus tehnyt niin.
Aattona on taas ajettu talvisia maisemia ihaillen mummulaan joulun viettoon.
Tavattu suvun nuorimmainen, syöty parasta jouluruokaa, avattu lahjoja ja nautittu.
Sitten illan pimeydessä, lumisateessa, palattu kotiin.
Suklaarasia toisensa jälkeen avataan, sytytän kynttilät ja hengähdetään vähän.
Onhan Vapahtaja syntynyt meille.

Julaftons kväll är skön.
Snart slår klockan midnatt. Då kommer jag ihåg Mauri Kunnas boken Koiramäen joulu,
mor i huset såg klockan slå midnatt och konstaterade, Frälsaren är född vi kokar kaffe Honom till ära!
Nån gång har jag gjort det också.
Idag har vi kört genom vintrig landskap igen till mammas o pappas för att fira julafton.
Träffat släktens nyaste medlem, ätit gott, delat paketet och njutit.
Kört tillbaka i kvällens mörker mitt i snöyran.
Nu öppnar vi konfekt askar, ljusen är tänt och njuter igen.
Frälsaren är för oss född!

Vuoden viimeisiä kuvauksia on tehty vielä tänäänkin.
Joulukuu on tarjonnut monta kaunista päivää.
Kuvissa on ihana yksivuotias Ron omassa kotirannassaan.
Kello alkaa taas olla paljon, piparitaikina on vielä tekemättä ja alkaa näyttää
pahasti siltä että resepti pysyy kaapissa. Onhan tässä vielä päiviä.
Sen sijaan istuttiin hyvä tovi terassilla koiran kanssa iltalenkin jälkeen.
Sytyttelin lyhtyihin kynttilöitä ja nautin meidän jouluvalaistuksesta.
Sitä ei voi riittävästi korostaa miten tärkeää on ihmiselle pysähtyä vaan
hengittelemään ja nauttimaan hetkistä keskellä arkea.
Nyt nautin tästä hetkestä kun olen saanut tuottaa iloa pienen Ronin perheelle näillä kuvilla.
Glögi tuoksuu ja kohta saan saunata.

Kuvausta, kransseja ja kauden ensimmäinen hiihtolenkki.
Niistä oli tämä kolmas adventti tehty.
Olen tullut mukavan pitkän matkan niistä vuosista kun osasin tehdä joulun valmistelusta aikamoisen
stressi listan. Nyt en edes puhu joulun valmistelusta. Laittelen vähän kukkia jos ehdin ostaa.
Teen kransseja jos ehdin. Kohta mietin joululahjoja.
Enimmäkseen nautin joululauluista, tuoksuista, kynttilöistä ja siitä että saa olla jo
tämän ikäinen ja päättää itse mistä stressaa!
Nämä kuvat on ulkosynttäreiltä meren rannalla, erittäin hieno idea!
Kylmää oli mutta tunnelma oli lämmin ja iloinen.
Kannattaa tehdä asioita vähän erilailla ja varsinkin kannattaa tehdä asioita!
Eikä vain haaveilla. Siinä minulla on vielä hommaa.
Tämän juhlavuoden asialistalla oli toteuttaa eikä vain huokailla.
Jatkan kohti tavoitetta!

Denna tredje advent har inneburit fotografering, skidåkning och julkrans pysslandet.
Låter ju ganska roligt och har också varit det.
Njuter också massor av den faktum att jag orkar inte stressa alls över julförberedelser mera!
Det har jag minsann gjort på gångna åren… Vilken glädje att märka hur ljuvligt adventtiden kan vara när man
ger upp med det som är alltför tidskrävande, visar nåd mot sig själv om man inte orkar. Sitter ner,
hör på julsånger och bara andas. Tänk att ibland man måste stiga höga berg att bara fatta det enklaste.
Bilderna är från ett kalas ute på havsstranden.
Kallt var det men stämningen var varm och glad.
Man ska ju göra saker och inte bara drömma. Det har jag ännu under arbete.
Så många roliga saker som man drömmer men få inte gjort.
Men, jag är på väg!

Itsenäisyyspäivän iltana olen sytyttänyt ikkunalle kaksi kynttilää.
Nuorena ajattelin että voi kun ei Suomessa voida vähän riehakkaammin juhlia
Suomen Itsenäisyyspäivää, kun on niin harrasta.
Riehakkaan iloinen voi asiasta olla, mutta se uskomaton ihme että Suomi selvisi itsenäisenä sodasta
ei tuo mitään kaipuuta muunlaiseen juhlintaan.
Uhraus oli valtava, raskas kantaa sodan käyneille läpi koko elämän.
Sanomattoman suuri lahja hiljentää ihmisen, kunnioitus on niin syvää että kun sitä alkaa pohtia, ei voi muunlaista juhlintaa kaivata.
Meidän Itsenäisyyspäivää juhlistettiin kattamalla vähän hienommin ja syötiin yhdessä.
Haettiin joulukuusi äidille ja isälle, tällä kertaa jännittävä kuusijuoksu oli aika selvä peli, meidän joulukuusi löytyikin
jo syksymmällä mökin takaa. Pakkanen hellitti vähän mutta ei tuohon vielä ole tottunut,
lyhyitä on lenkit narskuvalla lumella.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Som alltid, har jag tänt två ljus på fönstret kl 18 på Självständighetsdagens kväll.
När jag var ung tyckte jag att det väl tyst och dystert sätt att fira det här Finlands sätt jämfört med grannländerna.
Men det tycker jag inte mera. Det är så mäktigt att vi är självständiga tack vare veteraner, män och kvinnor,
man blir ordlös och fattar. Bara på det här sättet kan man fira något så stort som krävde så mycket.
Vår kära fosterland.
Hos oss har vi firat med att duka lite finare, ätit tillsammans. Hämtat julgran med mamma och pappa.
Ingen spänning i luften denna gång, vårt gran hittades från villan redan på hösten och ”tävlingen” vem hittar finaste
gick fint. Båda fick fina granar!
Glad självständighetsdag till dig!

Naapurin pienet joulun odottajat kävivät joulukuvauksessa vähän ennen pakkasia.
Voi elämä miten ihania palleroita.
Päiväkerhossa nautitaan myös joulunodotuksesta. Joulukuusi on kerhon nurkassa, tähti loistaa latvassa, on kuunneltu joululauluja leikin lomassa ja mietitty jouluntarinaa.
Harjoitellaan joululauluja ja huomataan että joulujuhlassa menee taas yksinlauluksi kun
pienet mukana laulajat tuijottelevat joulukuusta, pudotaan penkiltä, hihitetään kaverin kanssa ja toivotaan että eikö voida laulaa När det stormar.
Nyt on se perjantai-illan hetki taas kun nautin rauhasta, melkein siivotusta talosta ja ulkona tuikkivista
jouluvaloista. Saan mennä saunaan ja astua sieltä vilvoittelemaan pimeään iltaan.
Lumi narisee kengän alla kuin lapsena mummulla kun ulkosaunalta käveltiin sisälle tupaan.
Saunakahville.

Ensimmäinen adventtisunnuntai on jo kääntynyt iltaan.
Takkatulen ääressä joulunajan ensimmäiset glögit maistuvat aivan täydelliselle.
Monenlaista työtehtävää on viikonloppuun kuulunut kuvauksia ja sitten aivan erilaista.
Yllättävä työpesti päiväkerhotätinä on jatkunut tänäkin vuonna ja siihen kuuluu
kunnia osallistua kirkkovuoden tärkeimpiin tapahtumiin.
Saa olla jakamassa palmun oksia pienille heiluttajille kirkon ovella, lukea päivän teksti,
tänään myös bonuksena kolehtihaavin kanto.
Kun avaa Kaarlelan keskiaikaisen kirkon oven sunnuntaiaamuna kainalossa muovitonkka täynnä palmunoksia,
voi iloiten tuntea olevansa lenkki pitkässä ketjussa meitä kulkijoita.
Jotka avaavat kirkon painavat ovet, astelevat kruunujen alta penkkiin laulamaan Hoosiannaa.
Työviikon päätteeksi sain kuvata kauneinta marraskuuta Hällskärin rannalla.
Meri ei ole jäätynyt mutta jää peittää rantakivet ja on ihan valtavan kaunista.
Nyt saadaan odottaa joulua, aivan jokainen aivan omalla tavallaan.
Joulu ei vaadi meiltä mitään, odottaa vaan vastaanottamaan ilon.

Perjantai-ilta pimenee jo puoli neljän jälkeen!
Nyt siis ollaan jo vuoden pimeimmän ajan keskellä, eli ihan pian (kuukausi menee äkkiä) ollaan jo talvipäivänseisauksen kohdalla. Ja sitten ollaan menossa kohti valoa.
Tänään sain kotiin Wilman pitkästä aikaa! Päivänvaloa riitti pitkälle metsälenkille ja saatiin höpistä.
Rauhallinen viikonloppu tulee nyt sopivasti. Ensi viikolla kuvataan avajaisia, hautajaisia, synttäreitä, yksivuotiasta.
Valmistaudutaan joulujuhliin ja harjoitellaan joululauluja. Seitsemän päivän puristus.
Kuvat ovatkin Kirkonmäen Herkku-Pirtiltä, olen tehnyt heille kotisivut ja kuvattiin sisätiloja jotka olivat jo näin valmiina. Uusi ja todella omanlainen kahvila/leipomo/juhlapaikka Kirkonmäelleä! Kannattaa tutustua.!
Mutta nyt, otetaan vastaan viikonloppu saunoen. Luonnollisesti.

Isänpäivänä onkin hienoa saada kertoa että meidän sukuun on saatu poikavauva!
Viikko sitten hän saapui ja on nyt jo kotona.
Nämä kuvat otettiin lokakuussa kun sankariäiti Tiia uskaltautui Oulujokeen ja saatiin näin
mielettömät odotuskuvat. En olisi uskaltanut moista pyytää, mutta Tiia on tottunut kylmässä uimaan.
Tänään on juhlittu kiitollisin mielin isiä. Syöty hyvin ja nautittu kakkukahvit päälle.
Ihmeellinen on elämän lahja.

Farsdagen till ära får jag berätta att vi har fått tillökning i släkten!
En liten pojke är född och allt är väl, han är redan hemma.
De här bilderna togs i oktober när Tiia vågade sig i Oulunjoki för fotona.
Skulle aldrig har vågat be för sånt, men Tiia är van att simma i kall vatten.
Det är underbart med nytt liv!
Idag har vi firat pappor, ätit gott och njutit av tillvaron.
Tacksam!

Kranssien teko on aloitettu.
Nyt ollaan ajoissa, isänpäivän aattona kaksi tehty!
Suunnitelmissa on joulukorttikuvauksia, siinäpä se syy näin tehokkaaseen toimintaan.
Onhan se ihan hirveän kivaa hommaa, varsinkin vuoden harmaimpana päivänä.
Ja tänään on todella ollut tasaisen harmaata. Yhtään ei ole se harmittanut.
Kaikkein korkeimpaan tuijaan rimpuilin valot paikalleen, liian matalalta jakkaralta luudan kanssa niitä tappelin
korkeaan latvaan. Yhden pikkukuusen kävin sahaamassa ojanpenkalta ja siihenkin valot.
Paljua lämmittelin siinä samalla.
Ah ja voi kun sinne kohta pääsee. Kropassa tuntuu mukavasti päivän riekkumiset.
Pihalla tuikkivat valot ja lyhdyt, savun tuoksu leijailee hiljaisessa illassa.
Ihanaa lauantai-iltaa!

Viulunsoittaja kallioilla.
En ole tainnut näitä kuvia täällä näyttää. Joskus saa kuvatessa kuunnella soittoa!
Kaunis ylioppilas ja kaunis soitin.
Kun itse vain kuuntelee musiikkia eikä tuota sitä, niin on erityistä juhlaa kuunnella livenä soitantaa.
Marraskuun ensimmäinen viikko on ollut oikein viimeisen päälle marraskuuta.
Niin harmaata että aivan naurattaa kun siltojen yli ajelee töihin.
Pimeät illat, huomasin, nehän on mahtavia! Valot tuikkii ja kohta vielä enemmän.
Päälle voi vetää mitä vain, kukaan ei näe vaikka tulisi vastaan, lenkillä saa olla jotenkin ihan itsekseen vaikka tuolla kylätiellä kävelisi. Kuivalla ilmalla tuuli suhisee ihanasti ja onkin jotenkin helppo hengittää.
Sade on vähän ankeaa mutta sen saa nyt unohtaa ja ottaa viikonlopun vastaan.
Yksi vapaapäivä on ja se on huomenna!