Hoosianna

Ensimmäinen adventtisunnuntai on jo kääntynyt iltaan.
Takkatulen ääressä joulunajan ensimmäiset glögit maistuvat aivan täydelliselle.
Monenlaista työtehtävää on viikonloppuun kuulunut kuvauksia ja sitten aivan erilaista.
Yllättävä työpesti päiväkerhotätinä on jatkunut tänäkin vuonna ja siihen kuuluu
kunnia osallistua kirkkovuoden tärkeimpiin tapahtumiin.
Saa olla jakamassa palmun oksia pienille heiluttajille kirkon ovella, lukea päivän teksti,
tänään myös bonuksena kolehtihaavin kanto.
Kun avaa Kaarlelan keskiaikaisen kirkon oven sunnuntaiaamuna kainalossa muovitonkka täynnä palmunoksia,
voi iloiten tuntea olevansa lenkki pitkässä ketjussa meitä kulkijoita.
Jotka avaavat kirkon painavat ovet, astelevat kruunujen alta penkkiin laulamaan Hoosiannaa.
Työviikon päätteeksi sain kuvata kauneinta marraskuuta Hällskärin rannalla.
Meri ei ole jäätynyt mutta jää peittää rantakivet ja on ihan valtavan kaunista.
Nyt saadaan odottaa joulua, aivan jokainen aivan omalla tavallaan.
Joulu ei vaadi meiltä mitään, odottaa vaan vastaanottamaan ilon.