Terveys

Sunday morning

Jahap ja sitten onkin jo sunnuntai aamu. Eilinen putosi vähän niinkuin välistä kun flunssapöpö (!!!!) ilmestyi kurkkuun ja melkein pukkasi lämpöä.
Tässä on uusia näkövälineitä sovitteilla. Kävin perjantaina viimein silmälääkärillä (tuttu lääkäri, mitä luksusta! Kiitos T!) ja siitä sitten pokat mukaan testiin.
Miten sinne onkin niin pitkä matka, optikolle?
Sain ekat lasit 11-vuotiaana, eli johan ne alkavat olla kuin nenä, kuuluvat vakiona naamaan.
Edelleen olen samaa mieltä kuin silloin pienenä,
ihanaa kun näkee tarkasti!, ajattelin aina kun laitan lasit nenälle.
Mutta mitkä ottaa?
Kramppasin ensin sitä kun nämä ovat ensimmäiset joilla korjataan ikänäköä (jaaha!), mutta asiallinen keskustelu pätevän lääkärin kanssa sai minut raiteilleni. Sekin on varmasti ihanaa kun näkee lähelle taas nostelematta laseja.
Näin sitä kehittyy. Pakon edessä jonsei muuten. :)

Jasså, nu har vi söndagsmorgon!
Det blev lite ändrade planer för helgen, när förkylningen meddelade sin närvaro i min hals!! Lite stegring igår, men idag ser det ljusare ut.
Så nu ska jag fortsätta testa vilka brillor ska det bli av de som jag tog hem för prövning.
Fredags var jag
äntligen hos ögonläkare (en bekant läkare, hur roligt! Tack T!).
Jag har haft glasögonen sen elvaåring så att ha brillor är lika
naturligt som att ha näsan, typ.
Ännu är jag lika glad när jag lägger brillorna på, det är så roligt att kunna se ordentligt!
Det som är nytt den här gången är att jag har fått ålderssyn.
Och därmed ska börja se bättre även till närahåll med de nya glasögonen.
Det var först lite svårt att svälja liksom. Ålderssyn…
Men en duktig läkare fick mig att släppa onödiga tankar om det.
Så man lär sig, åtminstone när man är illa tvungen till! :)

Etsimistä

On narsissia, on rairuohon yritystä, on oksia maljakossa niin että pääsiäiseltä alkaa tuntua. Kävi niin kuin usein tämmöiselle sekatyöläiselle (sekavalle työläiselle..) käy, aamulla suunnitelmat heittivät täyskäännöksen ja minut soitettiin töihin. Eli hommat jotka piti tehdä päivällä, koitetaan nyt tehdä iltavuorona.
Sehän kyllä käy.
Osui silmiini tänään tämä blogi.
Ja jäin miettimään niitä sanoja jota me kaikki useimmiten tarvitaan:
”Olet arvokas. Tee itsellesi hyvää, arvosta itseäsi. Elämätön elämä on raskain taakka.”

Joskus tuntuu että eniten ensiksi tarvii opetella tykkäämään itsestänsä. Mikä lepo siinä onkaan, kun voi katsoa peilikuvaansa ja hymyillen itselleen sanoa, on siinä hyvä tyyppi, riittävän hyvä!
Minulla kesti kauan löytää se hetki. Mutta sitä kannatti etsiä.
Ollaan itsellemme armollisia! :)

Det lutar mot påsk. Narcisser, rajgräs (början åtminstone), kvistar i vasen.
Morgonen för mig blev inte som planerat, det blev några dagars arbetskeikka i stan.
Så därför får man lov att göra allt annat planerat som kvällstur.
Gärna för mig.
Läste den här bloggen
i ett skede idag och började fundera på de här orden som vi alla så behöver nu som då:
”Du är värdeful. Du ska göra gott för dig själv. Tycka om dig själv. Att inte leva livet är den tyngsta bördan.”

Emellanåt tycker jag verkligen att det viktigaste är att först tycka om sig själv. Att kunna stå framför spegeln och leende konstatera. ”Nå men vad härlig typ, och hellt tillräckligt bra!”
Det tog länge för mig att hitta den där känslan. Men det var värt att söka för.
Vi ska vara nådiga mot oss själva! :)

Hyvää huomenta perjantai!

Nyt on haukoteltu valmiiksi, venytelty jäykkiä raajoja pikkuisen vetreämmiksi, syöty ravitseva aamupala (no kaurapuuroa tietenkin!) on aika pakata cd, pyyhe ja vesipullo kassiin ja hurauttaa Öjan päiväkodille.
Ihanaa perjantain alkua kaikille tänä kyyyylmänä maaliskuun aamuna! :)

Ja, nu har vi gäspat färdigt, strechat morgonstyva muskler lite, ätit en hälsosam frukost (havregrynsgröt så klart!) det är dags att packa cd, handduk och vattenflaska och kör iväg till Öja dagis.
Önskar en härlig, fast iskall, fredagsmorgon till dig!

Mansikkaa ja porkkanaa

Mansikka on hyvää ihan kaikessa. Joskus jopa ihan itsenäänkin. Nyt ollaan menossa kohti pääsiäistä, eli paastonaika on käsillä.
Minun paastoni (ei joka vuosi..) on yleensä ollut pyrkimys jättää makea pois, no vähemmälle. Paino sitten yleensä ollut sanalla pyrkimys.
Sokerista luopuminen on oikeasti järkyttävän vaikeaa.
Enkä nyt todellakaan painon takia moista mieti, vaan ihan yleisterveydellisistä syistä.
Syön marjoja lähes päivittäin, puuron ja myslin kanssa. Porkkanaa menee jokapäivä, mistä syystä minulta on usein kyselty näin keskellä talvea, missä päin olemme käyneet rantalomalla. :)
Tämä on tosi. Olen luonnostaan kalmankalpea talvisin ja kesällä muutun hetkellisesti vaaleanpunaiseksi ja sitten tosi laihan maitokaakaon väriseksi. Se häipyy syyskuussa.
Mutta kappas, ankara porkkanan rouskutus on tuonut yllättävän lisäbonuksen naamaani!
Illaksi olen sekoittanut dippiä valmiiksi niitä porkkanoita varten. :) Arkena menee dipittä.

Jordgubbar, de passar med allt. Också goda utan kilo socker på.
Vi är mitt i fastetiden nu, går mot påsken.
Mitt fasta har under åren varit ett försök att minska sockerätandet på alla sätt. För det mesta har det varit bara det, ett försök.
Att vara utan socker är på riktigt hur jobbigt som hellst!
Och nu siktar jag inte att bli smalare utan tänker bara ett hälsosammare sätt att leva.
Olika bär äter jag dagligen, med gröt och mysli. Har lärt mig att äta en morot eller två dagligen. Detta har orsakat en fin bieffekt. Så här vintertiden frågar folk (ja det händer) om vi har varit utomlands då jag är så brun! :)
Oo va roligt, tycker jag för att min naturliga face färg är närmast kritvit. På sommaren blir jag en aning rosa sen litelite brunare och allt är förbi i september.
Så att, heja kaninmat!
Lördagen till ära blir det dipp med morötter ikväll.
Dagen hälsotips var så god! :)

Tulppaanit

Tulppaanit ovat ihania kukkia (no mitkäpä ei olisi) ja huokeitakin vielä. Vaan lyhyt on hetki minkä kestävät maljakossa. Kuskaan niitä kylmään yöllä, laitan jääpaloja (jos muistan) veteen ja siitä huolimatta kolmekin päivää on paljon.
Siksi ne hyvä kuvata. :)
Haistelen täällä ihan soikiona sipuleita, olo on kohentunut selvästi kun niitä laittelee vähän sinne tänne ja haistelee. Tyylikästa, maybe not, mutta toivoa antaa.
En silti peru lääkäriaikaa, ja tauti on onteloissa, mutta helpompi on olla.
Eläköön luonnon oma pöpöterminaattori!

Tulpaner, vad jag tycker om dom! Men ack så kort tid de orkar stå vacker i en vas. Jag för dom till kallare ställe på nätterna, lägger isbitar i vatten (nå inte alltid) och även då tycks tre dagar vara lång tid för dom att hålla ut.
Därför gäller det att ta bild, den håller! :)
Går här omkring och sniffar lökar som tokig. Stiligt, maybe not, men ger hopp och jag har verkiligen lättare att vara. Näsan är inte så stoppad, jag inte trött.
Avbokar dock inte min läkartid, helt frisk är jag inte.
Men ett hurrarop för naturens egen bobboterminator!

Onions

Here again! Paikkaillaan nyt oikein olan takaa verkkaista bloggaamista viime viikolla. :)
Luin facebook kaverin jutun sipulin voimasta tänään ja innostuin vähän.
Halkaistu sipuli se kuulemma imee pöpöt ja minulta näitä sais!
Poskiontelotulehdus nro 3 painaa päälle joten kaikki keinot käyttöön..
Hankin Marimekon uuden uunihanskan piristämään muuten niin hailakalta tuntuvaa keittiötä. Toimii!

Jamen, här är jag igen! :) Efter en slö bloggvecka passar det utmärkt eller vad?
Läste idag om lökens makt speciellt med flunssan. Det lär suga i sig bakterier, och jag har att ge! Bihåleinflammation nr 3 pressar på som bäst.
Trögt.
Och där hänger Marimekkos nya ugnhandske, piggar upp köket efter julen.