Kun aloitin blogin meillä oltiin jo ohitettu lapsuusvaihe, aloitin vuonna 2012 (!) ja silloin Wilma oli 12 vee, milleniumvauva kun on. Kuvan nuorimies oli jo yläkoulussa. Meidän lapsia kuvasin filmikameralla, teetin kuvat hetimiten kun rulla oli täynnä Foto-Björndahlilla ja siihen asti kun digikamerat tulivat, laitoin kuvat albumeihin!
Mietin mitä olisin meidän rakkaasta esikoisesta blogiin kirjoittanut jos olisin tiennyt mikä blogi on kun 1998 kun tulin äidiksi.
Muutaman vuoden ikäinen Max oli rauhallinen, tutkiva, katseli kirjoja, ohjelmia ja luettiin paljon. Kiltti ja empaattinen, juteltiin paljon kaikenlaisesta, katseltiin hyviä piirrettyjä ja naurettiin yhdessä. Legoja, kirjoja, piirtämistä, kavereita ja leikkejä, sitä oli elämässä paljon.
Nyt jo aikuinen hieno mies. Eniten meitä yhdistää huumori, ei päivää ilman että jollekin nauretaan, aika monesti omille huonoille jutuille.
Kiltti, ajatteleva, järkevä ja niin rakas ettei pysty sanoin kuvailemaan.
Meidän Max.
När jag började blogga (2012!!) hade vi redan stora barn, Wilma var 12 år, en milleniumbaby som hon är och Max var på högstadiet. Jag fotade våra barn med filmkameran, när filmrullan var full förde jag den omedelbart till Foto-Björndahl för att framkalla bilderna.
Tills digitiden kom, limmade jag bilderna på album!
Men vad skulle jag har skrivit om vårt förstfödde till bloggen om jag hade vetat vad blogg var 1998 när jag blev mamma.
Några år gammal Max var lugn, snäll och nyfiken. Vi läste mycket, vi såg på roliga barnprogram tillsammans och skrattade. Legor, spel och mycket lek med kompisar. Nu är han vuxen redan, en fin ung man. Det går inte en dag förbi tror jag utan humor, vi skrattar dagligen tillsammans, oftast på våra egna dåliga skämt. Klok, snäll och rolig är han. Älskade sonen.
