Kukkia

 

Lauantai-ilta.
Kovaa pohjoista tuulta ja paljas väritön maa.
Kevät on tauolla, linnut laulua kuuluu mutta kylmää on.
Sain kuvata yksivuotiasta tänään, kontata, hyppiä, loikkia ja venyä eri suuntiin että pallerosta saatiin
iso määrä kuvia selattavaksi. Hikihän siinä tulee ja yleensä naurua piisaa kun kuvattava ihmettelee ympärillä
hyppiviä tätejä, mammoja ja mummuja. Ihanaa hommaa.
Nyt on kierretty pitkä lenkki metsän kautta ennen saunaa.
Viikko tätä korona-aikaa on taas takana. Kuten jokainen, sitä toivoo ja kauhistelee
miten kauan vielä pitää jaksaa, miten kaikki voisi muuttua normaaliksi taas.
Sitten suunnataan katse takaisin tähän hetkeen.
Nyt on ilta, tuuli on vähän tyyntynyt, lumesta ei juuri tietoakaan enää,
kevät lähestyy kohti sitä hetkeä kun vihreys alkaa.
Siihen ei vaikuta korona eikä kiellot, kevät ei kysele lupaa.

 

 

 

Sade ropisee sunnuntaiaamuna kattoon, välillä jyrähtelee ukkonen.
Ikkunoista virtaa parin päivän tauon jälkeen raikasta ilmaa sisälle. Miten sitä kaipaa kylmään tottunut ihminen kun ulkona mittari näyttää hellettä.
Se ei ole minusta valittamista vaan ihan selkeä eloonjäämisvietti herää. Kylmästä kyllä selvitään mutta miten näin kuumasta?
Miten ihanaa silti tämä yhtäkkinen helleaalto!
Tänään on helluntaipäivä. Illalla Öjan kyläkirkkoon helluntain jumalanpalvelukseen.
Öjassa on aina sanottu että helluntaina tuulee ”pingstnoolan” eli kylmä pohjoistuuli.
Kun mittari näyttää aamullakin 20 astetta, epäilen mahtaako tuo tälle vuodelle osua.
Viikko sitten toivuttiin ihanista juhlista, nyt ruusut alkavat olla entisiä, mutta muistot eivät.
Toivottavasti olen kiittänyt kaikkia onnittelijoita ja juhliin osallistuneita. KIITOS!

 

 

 

Vi lyssnar på regnet och åskväder denna söndagsmorgon.
Det strömmar friskt luft från fönstren inne i huset igen, hur man har saknat det!
Vi är vana att ta emot kyligt eller kallt väder, men när en värmebölja sköljer över vaknar överlevnadsmooden med det samma.
Hur skönt har det ändå varit med värme!
Idag är det pingst. Väntar om ”pingstnoolan” dyker upp, den iskalla nordvinden öjabor säger alltid kommer. 
Ikväll ska jag till Öja bykyrka, skönt.
En vecka sedan hade vi en härligt fest bakom oss. Nu har rosorna börjat ge sig, men minnena blir kvar.
Hoppas jag har kommit ihåg att tacka alla som grattat, deltagit fest eller på vilken som helst sätt gjort vårt fest till vad det var. 
TACK!

 

 

 

 

Äidin ja isän pihalla kukkii jo.
Viime viikon lämpöpiikki herätti puut ja maan, hiirenkorvia näkyy jo täällä rannallakin.
Keväällä herää aina jotakin itsessäkin. Viikonloppuna kävelin taas tutuissa maisemissa syntymäkunnassani. Nyt piti taistella tämän tästä koiran hämmästellessä miten paljon porukkaa lenkillä oikein voi nähdä ja pakkohan niille oli JOKAISELLE yrittää vähän sanoa että pysykää kaukana mamista… Väistelyä ja taistelua, mutta osittain onnistuttiin ohittamaan uhkaavia lastenvaunuja ja potkulauta tenavia ihan hiljaakin. Elämä koiran kanssa on 50-60 pettymystä ja onnistumista..
No mutta haasteista huolimatta nautin, aina on reittejä jossa saa olla ihan itsekseen vaikka ympärillä on elämää, siinä on jotain hirveän turvallista.
Aurinko lämmitti, lapset pelasivat etäällä jalkapalloa, linnun lauloivat ja kuulin kuovin!
Se tunne kun kuovin ääni kuuluu peltojen päällä ja aurinko lämmittää. Melkein maagista.
Maa on vielä ruskea, tiet pölyiset ja keväinen lämpö katoaa nopeasti auringon laskettua.
Sanon vielä sen, kevät on ihana asia.

 

 

 

 

Lauantain lämpimän, ihan suorastaan kesäisen lämpimän päivän on jäätävä tuuli pyyhkinyt pois.
Kellarissa hurisee kuivuri, ulkona tuulee ja lumi peittää maan.
Ihmeellisesti saatiin täydellinen sää kellarin tyhjentämiseen.
Hommat jatkuvat, vähän on tahti hyytynyt, mutta jälkeä silti saadaan aikaan. Ekoroskille menevä kasa kasvaa hitaasti mutta varmasti.
Aarteita ei heitetä pois, kuten ensimmäinen päiväkirjani vuodelta 1979!
Kirjoittaminen on aina ollut osa minua, näköjään.
Ja ilmeisesti koulupäivän kruunasi vuonna 79 että poliisia ja rosvoa leikittäessä, sain olla rosvo!
Tässä yksi syy miksi kellarin siivoaminen on hidaaaasta…

 

 

 

Lördagens nästantill sommarvärme har den arktiska vinden blåst bort.
Hur underbart att vi fick perfekt väder för en källarkatastrof!
En blåsare torkar som bäst där nere och vi tömmer hyllorna av onödiga saker som bäst. Det tar tiiiid.
För att, man kan komma emot skatter som mitt första dagbok från år 1979!
Tydligen var skoldagen toppen om jag fick vara tjuv när vi lekte polis och tjuv.
Jag har alltid skrivit, märker jag, så mycket text från så många år.

 

 

 

Perjantai. Kylmää tuulta ja kevät on pysähtynyt empimään.
Lemmikkejä maljakkoon perjantain kunniaksi. Shoppailua oli tänään ohjelmassa ja minulle löytyi juhlamekko!
Se tuntuu aina jotenkin tuplahyvältä, ensinnä että näin ajoissa ja toisaalta että ylipäätään löytyi. Wilman ansiota, pakotti kierrokselle jo nyt ja melkein sai pakottaa sovituskoppiinkin. En tiedä mikä siinä niin vaikeaa on, mutta kiitos tyttärelle.
Valoa riittää iltaan asti ja joutsenia lentää yli talon koko ajan. Kevät on riemua!

 

 

 

Fredagen till ära blommor i vas.
Shopping i stan idag med dottern, Wilma tvingar mig att ta itu med det här att hitta kläder.
Och idag hittade vi en festklänning till mig!
Så glad.
Våren tycks ha tagit ett vilopaus, kallt och blåsigt som bäst.
Men ah ändå! Det är så ljust så länge, svanar flyger över huset nu som då. Våren väcker i liv någonting inombords, alltid.

 

 

Sunnuntai aamu, on nukuttu hyvin, aamupalan jälkeen lähdetty pitkälle metsälenkille koiran kanssa.
Nyt on koira suihkutettu (rapa roiskuu marraskuussa) ja väsynyt sheltti lötköttää matolla tyytyväisenä.
Itse saa istua kahvilla ja nauttia vapaapäivästä.
Hyvä mieli.
Marraskuu on kyllä karu kuukausi. Illat ovat täällä maalla niin pimeitä että katulamputkin ovat lähinnä vitsi. Musta, märkä maa imee aivan kaiken valon. Siksipä lenkkihommat on aivan parasta tehdä valoisalla kun siihen on vain mahdollisuus.
Pyhäinpäiväksi ostin kukkia ja kynttilän. Ja hirmu tyytyväinen kesällä Lundagård -kaupasta löydettyyn vaasiin.
Ensi viikko näyttääkin olevan aika kiireinen, miten ihmeelliseltä se tuntuukaan! Jokainen keikka, tarjouspyyntö ja varsinkin sen hyväksyminen on lahja. Yrittäjyyden parhaita juttuja.
Mutta ensin, lepopäivä. Mukavaa sunnuntaita!

 

 

 

Söndagen har börjat på bästa sätt. Vi har sovit gott, vaknat sent, ätit frukost och efter det tagit en lång vandring i skogen med hunden. Nu har vi en nöjd, trött och ren hund som sover sött. Det är verkligen november nu. Vilken mängd sand och lera en liten hund kan samla på sig.
Kvällarna här på landet är så mörka att gatulampor känns som en skämt. Marken suger i sig allt ljus efter femtiden typ. 
Därför är det lyx att kunna rasta hunden under ljusa tiden. Det är liksom win-win för alla.
Handlade blommor och en ljus för allhelgona, speciellt nöjd nu med vasen köpta från Lundagård på sommaren. 
Nästa vecka verkar bli ganska hektisk. Man är så tacksam! Att ha så mycket att göra, fota och allt annat i november, det känns som en stor gåva. Varje jobb alltid känns som så. Det bästa med att vara företagare.
Men först, en ledig dag. Ha det gott!

 

 

 

Nyt! Alkaa loma, Samos kutsuu!
Laukut on aivan melkein pakattu, passit ja liput esillä, väsymyksen keskellä on vain pakko välillä hymyillä niin että naamaan sattuu, kohta saa vain olla. Tavoitteena on kohteessa kuunnella aaltoja, nauttia lämmöstä ja syödä.
Ja kuvata. Luonnollisesti.
Blogi hiljenee viikoksi, seurailkaa instagramin puolella, luulisin että virtaa riittää kevyeen somettamiseen.
Nautitaan kesästä, missä vain ollaankin! :)

 

 

 

Nu! Semesterveckan och Samos!
Som jag har längtat. Tänker bara lyssna på vågorna, njuta av värmen och äta. 
Nå fota förstås.
Men att bara vara, det låter just nu himmelskt.
Ni kan följa med på instagram, tror jag orkar lite med social media iallafall. :D
Men bloggen vilar en vecka, ha det så bra så länge, kram! 

 

 

 

Auringon laskiessa ojan pientareella, taas.
Mutta kukkaniitty, heinät ja viimeiset auringonsäteet, siinä on vain jotain joka on täydellistä kesää.
Hetki joka on nyt. Kuvat jotka marraskuussa saavat huokaamaan.
Ja unohtuu kaikki kesävalitus, olisipa lämpimämpää, vähempi hyttysiä, paarmoja, ei kai taas sadepäivä…
Hauskaa oli heinikossa, pikkupojat pyöräilivät ohi ja kuului vain ”kato tuota!”
Reippaasti morjestivat takaisin. :)