Joulu

Ihanan joulukuusen kanssa on yksi ongelma.
Kuinka sen raaskii heittää ulos.
Tämä ei tiputa edes havusia.
Juo vettä, alkaa kohta varmaan työntämään uutta kasvua.
Loppiaiseen se ainakin saa olla.
Joka vuosi ajattelen että koristelen kuusen vähän ”trendikkäämmin”.
Siinä vaiheessa kun alkaisi näyttää omasta mielestä aika hyvältä, muu perhe tykkää että missä vitjat? Miten noin vähän palloja?
Eikö mitään väriä?
Niin että joka vuosi se näyttää aika samalta.
Kaikkien mielestä hyvältä, meidän kuuselta. :)

Det är bara ett problem med en perfekt julgran.
Hur ids man kasta ut skönheten.
Årets gran fäller inga barr. Den dricker vatten, snart börjar den säkert växa.
Åtminstone över trettondedagen får den stå kvar.
Tänker varje år klä granen lite ”finare” än förr.
Det slutar vanligtvis på samma sätt. När jag börjar vara nöjd, undrar familjen var är resten är alla saker? Är den lite färglös?
Så att. Julgranen vid oss ser ganska lika ut varje år.
Som den ska vid oss. :)

Aamulla aukeni valkea maa!
Nautitaan tästä sen hetken kun voi.
Nautittu on myös jo ensimmäinen jouluateria.
Alkaa olla juuri se hetki käsillä kun saa joulun antaa tulla.
Se kun taitaa olla jo täällä kärsivällisesti odottamassa. :)

Vit på backan!
Det ska man njuta så länge den varar.
Likaså har vi njutit av vår första julmiddag här hemma.
Nu är vi nära till den stunden man får andas lugnt och låta julen komma.

Koepala arabialaista maustekakkua nautittu iltakahvilla.
Ja tilanne on aika tavallinen viime vuosiin verrattuna. Olisi vielä niiiiin paljon mitä haluaisi ja pitäisi tehdä, mutta aika ja voimat alkaa olla kortilla.
Jokatapauksessa söpö kuusi on rakennettu olohuoneeseen
ja illalla kinkku uuniin.
Perinteinen varaslähtö jouluun huomenna, jouluruokailu appivanhempien kanssa.
Aatto vietetään mummulassa.
Odotan jo sitä hetkeä kun saa antaa periksi.
Ei millään ehdi enempää, ei tarvi, eikä haluakaan enää.
Ei näitä kaikkia juttuja nytkään kukaan pakota tekemään.
Muut kuin minä. :)
Nyt, ihailemaan joulukuusta. Glögiä, maybe. :)

Arabisk kryddkaka är provsmakad på kvällskaffe. Oj vad gott!
Läget är ganska normal jämfört med de andra år.
Ännu finns det massor att göra, sånt som måste, sånt som man skulle vilja.
Men tiden börjar ta slut, och orken.
Ikväll ska skinkan i ugnen.
Imorgon blir det julmiddag med svärföräldrar i vanlig ordning.
På julafton ska vi till hemtrakterna.
Längtar redan för den stunden man får ge upp.
Man hinner inte, behöver inte.
Ingen tvingar mig nu heller att göra massor.
Utom jag själv. :)
Nu, soffan och mys bredvid julgran. :)

No nyt on laulettu täpötäydessä (siis ääriään myöten täynnä)
kirkossa joululauluja sydämen kyllyydestä.
Hieno juttu.
Ei niin harmittanut että lumisade oli jo vaihtunut vesisateeksi ja
vastaavaa keliä luvattu koko ensi viikoksi.
Paketteja voisi alkaa (niitä jotka jo on hankittu) kääriä.
Teinpä kerran niinkin että jätin koko paketoinnin aatonaattoon.
Ei ole toista kertaa tarvinnut sitä mokaa tehdä. :)
Huhhuh, siinä sai keräillä joulumielen rippeetkin kun puolenyön aikaan vielä riehui lattialla papereitten, teippien ja narujen kanssa.
Näin sitä oppii. :)

Nu har man fått sjunga julsånger med massa andra.
I den vackra Sockenkyrkan fanns inte en plats tom ikväll.
Det var fint.
Inte ens regnet tog ner stämningen.
Nu skulle man kunna börja paketera lite.
En gång lämnade jag hela paketerings ruljanssen till dagen före julafton.
Ounou, har inte gjort samma fel två gånger.
Man fick nog söka rätt länge efter den försvunna julstämningen efter att ha allt till midnatten yrat med papper, tejp och snören. :)
Man lär sig.
Eventuellt.