Joulu

 

Vuoden ensimmäinen päivä ja uusi vuosi alkoi erinomaisesti!
Ulkona satoi lisää lunta ja on niin kaunista ettei tahdo ymmärtää.
Lumettoman syksyn jälkeen lumitöiden tekeminenkin on aivan mahtavaa.
Raskasta lunta on yllättävän hikistä työnnellä pois pihalta kun tien pätkä on 60 metriä.
Toki tein vain puolet. Sen jälkeen tamppasin polkua paljulle.
Tänään viimein oli talvipaljupäivä! Joulunaika meni äkkiä, flunssaa yritti,
kävin koronatestissäkin, oli negatiivinen, mutta ei tullut sopivaa väliä alkaa urakoimaan paljun kanssa.
Niinpä lumisen kuusimetsän sylissä höyryävä palju oli tänään ihan mahtavaa!
Valmistelut kestävät 5-6 tuntia, vesiletkun sulatus, kiinnitys, täyttö, lämmitys ja
viimein palkinto, lyhtyjen valossa kylpeminen.
Voi että.
Sain myös viimein tehtyä glögijuustokakun tälle joulunajalle.
Nam.
Hyvillä mielin uuteen vuoteen!

 

 

 

 

Talvipäivänseisaus on ohitettu!
Tänään näin minuutin verran about aurinkonsäteitä, lähdin heti lenkille koiran kanssa mutta
liian myöhään. Ajatelkaa silti, kohti valoa mennään!
Sainpa yhden kakun uuniin minäkin. Kinkku menee perässä tänä iltana.
Melkolailla ostokset ostettu tälle joululle. Eli aivan varmasti jotain on unohtunut eli normi joulu.
Eilen vaelsin prismassa TUNNIN ostamassa ruokaa ja muutama lahja vielä.
Tämän kestäisi, mutta maski päässä meinasi hermot mennä. Jostain syystä silmälasit ensimmäistä kertaa
tälle syksylle olivat joka henkäyksen jälkeen huurussa ja VOI ETTÄ se alkaa ahistaa!
Seisoskelin hyllyjen välissä hengittämässä koska sitä jotenkin yrittää hengittää vähemmän että näkisi…
Oli reissu.
Tänään oli vielä käytävä loput ostamassa mutta Wilma murunen tuli mukaan ja kaikki kävi kuin
tanssi! Lasit huurussa taas mutta naurettiin aika paljon minun säätämiselle, saatiin ostettua vielä yksi lahja
joka oli ihan joulunihme koska saajalle on niin haastavaa löytää mitään ja käytiin syömässä hampurilaiset!
Oli hyvä reissu.
Kuusi on nurkassaan niin kaunis, kukat on haettu ja tein itsekin muutaman kimpun.
Joulurauhaa jokaiselle!

 

 

 

Vilken glädje, dagen blir längre igen!
Igår hade vi sannerligen mörkaste dagen. Idag såg jag solstrålar mot grannens hus,
stormade ut med hunden omedelbart men för sent. Ingen sol syntes till mera. Men, mot ljuset gott folk!
Bakade arabiska kryddkakan ikväll, hade nästan tappat hoppet men nu är den i ugnen.
Snart åker skinkar i ugnen.
Igår kämpade jag en TIMME i prisma och handlade som tokig. Tokig var känslan precis, förbannade ansiktsmasken 
ångade åter brillor precis hela tiden. Man blir smått galen och paniken vill ta över. 
Ser man inte försöker man minska andningen. Jamen det funkar ju inte riktigt.
Stod mer än en gång mellan hyllor och rev masken och andades. På med masken igen och fortsatte. 
Vilken resa.
Idag skulle det handlas ännu men kära rara Wilma kom med och allting gick som dans!
Brillorna bråkade visserligen men vi skrattade en hel massa på min kråtase.
Vi handlade allt, hittade även en perfekt julklapp för en som man hittar sällan något att köpa, jul mirakel, säger jag.
Vi bestämde att äta på stan, hamburgare har sällan smakat så bra.
Det var en bra resa.
Nu doftar bakelser, julgran står fin och glittrar, blommor finns i hela huset.
Julfrid till oss alla!

 

 

 

Tarkimmat ehkä huomasivat että tein viikonloppuna kransseja.
Hampaat irvessä, sitä en maininnut, mutta kun joulumarkkinat jäivät välistä eikä kranssitta voi
joulua viettää niin oli pakko kääriä hihat.
Tein parikymmentä vuotta sitten kranssit ja jouluasetelmat itse.
Koska parasta joulutouhua.
Sitten se homma jäi  koska yritin vängällä tehdä jouluna kaiken. Aivan kaiken.
Eihän se tämmöiselle haahuilijalle passaa ollenkaan, ahdistusta ja aivan turhaa raivoamista siitä seuraa.
Hyvin pitkälti olen päässyt siihen pisteeseen että jouluahdistusta ei esiinny tai ihan vain nopeaa hermojen kiristystä kun
seuraa ylenpalttisesti joulua tursuavaa somea.
No. Etuoven kranssi ei ollut aivan napakymppi mielestäni ja ajattelin että teen uuden.
Kävin koiran kanssa metsässä, hengittelin raikasta talvi-ilmaa, ihailin kevyttä lumikerrosta,
napsin pihakuusista oksia, muutaman katajanoksan, vähän tuijanoksia. Ostin eukalyptus oksia.
Kellarissa viritin kranssipajan, tuli napsui takassa, joululaulut soivat, ulkona alkoi sataa lunta.
Ja minä tein kransseja ja muistin että tämä justiin on minun joulujuttu.
Muut jutut tehdään sen mukaan mitä ehtii ja haluaa.
Ihana tiistai päättyi vielä ihan yllättäen HIIHTOlenkkiin!
Larsmossa hiihdettiin jonossa 600 metrin pätkää, mikä ilo!
Tänään on ollut sitten tavallisempi päivä.

 

 

Joulukuun kolmastoista, Lucian ja Seijan päivä.
Aamu valkeni miltei valkoisena, voi sanoa että tavattoman sopivan valkoisena.
On kuin suuri käsi olisi ravistellut tomusokeria juuri oikean määrän maan päälle.
Pitkä metsälenkki heti aamupalan jälkeen ja sitten Seijanpäivä kahveille Kannukseen.
Käytiin samalla Mäkiraonmäellä ihastelemassa jouluvaloja. Koko Kannus oli kauniisti jouluvaloin koristeltu.
Jouluvaloja on paljon pihoilla ja kodeissa, onko niin aina ollut vai kiinnittääkö siihen vaan
huomiota kun on tämä pandemian aika. En tiedä mutta kiitos, tykkään!
Eilen siivosin ja touhusin väsyksiin asti kunnes illalla istuin kellarissa uupuneena
ihaillen käsieni työtä. Kransseja tuli tehtyä pitkästä aikaa ja ehkä sitä parasta,
kevyesti siivottuun huusholliin kynttilöitä ja tunnelmaa muutamalla uudella jutulla ja
monella vanhalla.
Täällä sitä on mukava edetä tuttuun malliin joulua kohti.
Unohdellen, haaveillen ja joulumusiikkia kuunnellen.

 

Niin tultiin jouluun ja saatiin valkoinen maa.
Tapaninpäivän iltana voi todeta taas että mitä ihmettä, joulunpyhät on nyt vietetty.
Kiireetöntä lorvimista lukien ja syöden, tätä ei saavutettu tänäkään vuonna.
Hyvää jouluruokaa, iloisia hetkiä läheisten kanssa, pitkä lenkki joka päivä metsässä, vierailuja, nämä saatiin.
Hieman kaipaavia ajatuksia joulunvietosta Lapin mökissä vailla minkäänlaista seuraa..
Toisaalta onko joulu se pyhä jolloin on pakko yksin saada olla.
Kiitollinen että on niin hieno joukko ympärillä!
Kiitollinen myös että päästiin hiihtämään tänään ja tällä kertaa hiihto oli kivaa.
Latua oli viitisen kilometriä eli 700m rataan huomattava parannus.
Uuden aktiivisuuskellon seurantaa, hieman ladulla seisoskelua pimeää iltaa ihaillen, syntyjä syviä miettien, niin meni tunnin lenkki hujauksessa.
Nyt se kirja otetaan esille takkatulen humistessa.
Välipäivät tervetuloa!

 

 

Så kom julen och vacker vit landskap!
Igen undrar man hur kort är julen, nu har vi redan julannandags kväll!
Lata dagar med massor att äta och läsa. Det fick vi inte i år heller.
Gott mat, trevlig sällskap, besök, långa promenader i skogen, det fick vi.
Man kanske drömmer om en tyst jul ensam i Lappland, men sen ändå. Är julen nu just den helgen som ska spenderas i ensamhet?
Tacksam över kära människor runt omkring en.
Tacksam också att fick åka skidor idag och det det hur kul som helst denna gång!
Fint väder, tyst vit skog omkring, så skönt. 
Nu tror jag det blir dags för boken.
Mellandagar, välkomna! 

 

 

 

 

Heti aamun valjettua kuvattiin Annikaa ja hieno Sally-tammaa joka ihan pian lähtee uuteen kotiin.
Oltiin varauduttu lumisateeseen, mutta mitään ei satanut. Tässä oli huomattavasti leppoisampi kuusenhaku reissu kyseessä
kuin meidän tradition mukainen kuusijuoksu (hyvä nimi Anu, kiitos!).
Sally löntysteli pyydetysti kuusi perässä vaikka periaatteessa sama kuin itse olisi kävellyt nälkäisenä ihanan juustosämpylän keikkuessa selän takana.
Palkintona oli hepalle pieni siivu kuusipuuta.
Sieltä lähdin sitten kohti joulun karseinta hommaa eli markettiin ostoskärryä täyttämään.
Jouhevasti meni ja luonnollisesti unohdin useita juttuja ostamatta. Ei hätää, tässä on päiviä vielä ja monta perheenjäsentä jota nakittaa.
Kuusipuusta on nyt oksia taiteltu saunaan, kynttilät sytytetty ja kohta löylyt sihahtavat.
Ihanaa perjantai-iltaa!

 

Öjan iltapäiväkerholaiset vierailivat tänään meillä.
Käveltiin tonttupolkua pitkin, syötiin eväitä kynttilöin valaistussa ladossa, kuunneltiin joulumusiikkia ja lopuksi koko
joukko vaelsi takaisin karkkia taskuissaan. Koska joulu.
Tonttupolulta en ehtinyt yhtään kuvaa ottaa koska kaikki energia meni tonttujen etsimiseen ja muuhun ihmettelyyn.
Meillä oli ihana sää, aurinko pilkisti ja pikku pakkanen narskui kenkien alla.
Nyt ollaan jo joulurutistuksen loppusuoralla. Jääkaappi, uuni, kahvinkeitin ja liesituuletin pestiin tänään joulun kunniaksi.
Koska joskus se on tehtävä ja joka joulu jotain kreisiä ehdin suorittaa.
Huomenna vielä vähän kuvailua, työhommia, siivous ja sitten oikeasti JOULULOMA.

 

 

 

Öja eftis besökte oss idag.
Vi gick längs tomtestigen, sökte tomtar, lyktor och hittade tomtebo. Mellanmål åt vi i ladan och lyssnade på julmusik.
Juligt och roligt. Finaste december vädret hade vi, även solen syntes till. 
Mer syns ju inte av solen mitt i december mörkret. Men snart svänger det. På söndagen!
Julen närmar sig med stormsteg, men jag är redo. 
Nu är också ugnen, kylskåpet och kaffekokaren rena för julen. Jaja nånting grazy hinner jag varje jul. 
Lite roligt är det ju att ha gjort de där. 
Nåja,  nu återstår lite fotasi, lite jobb och snart är det JULLOV! 

 

 

Aamulenkillä Tinkan kanssa käytiin ihailemassa toisen adventtiaamun auringonnousun värejä.
Niin kätevää aamu-uniselle auringonnousun kuvaaminen näin kaamosaikaan..
Tänään oli perinteinen kuusenhaku päivä äidin ja isän kanssa.
Kaunis talvinen ilma, lumenpuute ei haitannut millään tavalla, metsässä oli helppo kävellä.
Perinteiseen tapaan yritin ehtiä löytää parhaimman ennen iskää ja ”leikillinen” kilpajuoksu napakymppi kuusen perässä päättyi jälleen kerran samalla tavalla. Oma kuusi oli tosi hieno mutta kun isä  ja äiti hymyilevät kuusensa vieressä iskee epäluulo, onko se nyt kumminkin hienompi kun meidän?!
Luultavimmin molemmat kuuset loistavat yhtä ihanasti jouluna omissa kodeissaan, mutta naurattaa tuo ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella- ajattelu, AINA se nousee vaikka kuinka aikuinen yrittäisi olla. Ja joka vuosi naurattaa tämä kuusi ryntäily yhtä paljon kaikkia meitä!
Sunnuntai-ilta kääntyy iltaan, jouluvalot tuikkivat ulkona ja sisällä.
Lähestytään valon juhlaa ja talvipäivän seisausta.
Kohti valoa.

 

 

 

Vi gick till stranden med Tinka på morgonlänk.
Vilka ljuvliga färger! Soluppgången är väldigt behändigt att fota på vintertid för en morgontrött fotare..
Idag var också dags att hämta julgran med mamma o pappa. Som vanligt söker man den bästa granen ”lekfult”, vem hinner hitta först den ultimata disneygranen..
Som vanligt var jag säker på att jag hittade den. Tills jag såg mamma o pappa bredvid sin. 
Otroligt hur avundsjukan griper fram med samma.. nå ja nu hittade de ännu finare! 
Så barnsligt och så galet roligt! 
Lika roligt varje år. Alldeles säkert står det en ljuvlig gran i båda hushållen på julen. Eller står det…
Nåja, nu lutar söndag mot kvällen.
Mörkaste tiden går mot julen, snart har vi också årets mörkaste dagen här och sen svänger det mot det bästa.
Våren. 

 

 

 

Adventti kynttelikkö on nostettu esiin taas.
Tänään syttyi ensimmäinen kynttilä myös Kokkolan kirkossa, tavanomaiseen tyyliin Kokkolan ruotsalainen seurakunta satsasi ensimmäiseen adventtiin ja komeasti kajahti Hoosianna kun torvet soivat ja kuoro lauloi melkein täyden kirkon kanssa.
Harvinaista oli Ylen tv-kamerat, taltiointi löytyy Areenasta.
Eipä tänään paljon muuta ihmeellistä ole ehtinytkään.
Talven ensimmäinen hiihtolenkki tehtiin. Sitäkin olisi mukava kehuta maasta taivaisiin vaan oli nihkeä
kauden aloitus. Tekniikka oli pielessä, miehen ystävälliset neuvot ottivat vain päähän, latu oli lyhyt ja mäki liian korkea..
Ainut oikein hyvä asia oli että tuolla puolen tunnin lenkillä pulssi nousi ja hiki ehti tulla.
Iloisempia hiihtolenkkejä odotellen.. Adventti on monenlaista odotusta.