Aurinkoisin mielin jää viikonloppu taakse.
Ihmeellinen kevät, joka ilta kun käytän koiraa iltapissalla on tähtikirkas taivas, äänetön tienoo ja pakkasta tulossa. Aamulla herätään auringonpaisteeseen, hanget kantavat aamun tunteina ja ilma on niin raikasta.
Pölyä on kyllä ilmassa tiellä iltaisin niin että hampaissa narskuu mutta on kevät!
Tänään istuttiin auringossa äidin ja isän kanssa. Nuotio savu kiemurteli nenään, joutsenet töräyttelivät, jäällä oli parasta kulkea rantoja pitkin, kaislikossa sulamisen kuuli, lorinaa ja jää hileiden kahinaa.
Oltiin kiitollisia kaikki tuossa penkeillä, että saa istua yhdessä, nähdä ja kuulla kevään.
Huomenna alkaa taas uusi viikko, sitä kohti!

Pitkäperjantain ilta.
Viikon rutistus töissä takana, talo siivottu, leivottu, koko perhe ruokittu,
ilta-aurinko paistaa, räystäältä tippuu vesi. Aika hieno hetki.
Väsyttää, mutta niinhän se saakin. Nyt saa vain olla.
Eilen ehdittiin vielä hiihtää Öjan latua, tänään latu on jo sulanut pilalle.
Kevään voima on mahtava, lumi vaan häviää silmissä.
Hienosti luonto tekee raamit pääsiäiselle.
Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen valo ja lämpö voittaa.

Långfredagkväll.
En intensiv vecka ligger nu bakom. Huset är städat, jag har bakat,
lagat mat för hela kära familjen, kvällsolen lyser, det droppar från taket, våren.
Vilken fin stund. Trött men tacksam.
Igår hann vi ännu skida längs Öja spåret, idag är det för sent.
Vilken makt våren har.
Ramar in så fint påskens budskap. Efter en lång mörk och kall vinter vinner ljuset och värme.
Det blir bra.

Talvi jatkuu ja se vain sopii.
Aivan mahdottoman kaunista koko viikonloppu.
Ja nyt ei ollut työesteitä, on tehty lumikenkälenkkiä, hiihtolenkkiä, kävelylenkkiä, aivan parasta kevättalvea.
Mökillä ainoastaan haikailin kesää, sekin passaa, haikailu on sopivissa määrin ihmiselle hyväksi.
On jotain mitä odottaa, sulavat lumet ja puhkeavat lehdet on kaikki edessäpäin.
Tapahtumarikas viikko tulossa, nuoriso muuttaa toiseen asuntoon, viikon päästä saadaan juhlia pikkuveljen viiskymppisiä (!!), sinne pitää vielä asusteita hankkia, töissä on lähestyvä pääsiäinen ja sen myötä extraa.
Ja sitten on nämä oman firman hommat.
Kellojen siirto tänään on tehnyt sen että päivä tuntuu karkaavan ihan saman tien iltaan.
Mutta illalla on valoisaa kauan! Parempaa kohti mennään.

Näihin viiskytä ja vallan ihana (50 and fabulous) kuviin piti Annikaa vähän taivutella.
On kuulemma tottunut vaan hevosten kanssa ja mitäpä sitä nyt muuten vaan kuvaamaan.
Ahdistusta meinasi lykätä mutta onneksi selvitimme sen.
Kaikille, ihan kaikille sopii se että etsitään parhaat kulmat kuviin, että katsotaan lempein ja hyväksyvin silmin.
Meillä 70-luvulla syntyneillä (puhumattakaan meidän vanhempien sukupolvesta) kulkee monesti mukana epäuskoinen itsetunto. Ei pysty saada hyviä kuvia minusta JA mitä järkeä siinä edes on, ei kehtaa.
Niinpä siinä on jotain ihan taianomaista kun saa nähdä itsensä kuvissa ja yllättyä, minäkö?!
Se ei ole maailmalle esittelyä, siinä silitellään sielua, halataan sitä pientä epäuskoista omaa itseä joka ei voi uskoa että voisi kelvata. Että riittää kyllä ja on ihana.
Että kyllä kannattaa melkeinpä pakottaa itsensä kuvattavaksi joskus! Tai antaa jonkun toisen taivutella.
Meidänkin piti Annikan kanssa etsiä haaveilevia, elämän rosoisuutta kuvailevia kulmia.
Mutta oli liian hauskaa! Hymyä vaan puski esiin eikä sitä voi piilottaa!
Rosoa ja surua kyllä riittää ilman että sitä erikseen pitää etsiä.

Loman jälkeinen viikko on kyllä mennyt iloisesti. Ja nopeasti.
Haastetta on yhtäkkiä tullut, kuvasta voi vähän arvailla mitä tapahtumaa pyydettiin kuvittamaan.
Oijoi, aina yhtä mahtavaa kun joku muu uskoo minuun PALJON enemmän kuin minä itse.
Vaikkei aina todellakaan tarvitse mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, on se hauskaa silloin kun sinne vähän niinkuin vahingossa tuupataan. Pakko uida kun on syvään päätyyn tipahtanut, niin sanoakseni.
Sitten on vihoviimein silmälasien valinta suoritettu, en sano että ovat kuvassa näkyvät mutta erilaiset on mitä nyt. Nyt vaan jännitetään klasien saapumista, osasinko valita oikein…
Talvi jatkuu, aurinko paistaa korkeammalta ja kevät on edessäpäin.

Vardagen har fortsatt efter sportlovet. En glad vecka med konstiga utmaningar kan man säga.
Det är alltid omtumlande och mycket roligt när någon tror så mycket mera på mina kunskaper än jag själv.
Ni kan gissa vilken händelse jag försöker måla för en kund. Vi får se hur det blir…
Sen äntligen har jag varit och valt nya glasögonen. Säger inte att de är just i bilden men annorlunda nog än vad jag har nu.
Blir igen spännande att få dem, har man fattat rätta beslut.
Livet är full av svåra beslut så är det.
Vintern fortsätter och våren är ännu framför oss, är inte det härligt!

Hiihtoloman sunnuntai-ilta, sain laskettua puhelimen kädestä ja avasin toisen ruudun, tämän isomman.
Ajattelin etten suuria yhdeltä viikolta odota mutta loppuviikon tunnelmat paljastivat totuuden.
Iloiset somepäivitykset Lapin lomista ja muista kohteista osuivat sitten kuitenkin kateushermoon.
Silti. Onnellinen olen että alkava flunssa perääntyi ihmeellisesti, sain hiihtää ja jumpata!
Nauttia kauneimmasta talvisäästä! Kuvatakin sain, sopivasti.
Täydellisesti jäälle pääsi juuri hiihtolomalla kävelemään ja hiihtämään.
Valkoinen maa ja lasiaisen irtoamisen jättämät ”lentelevät roskat” näkökentässä on saaneet
ajattelemaan monesti miten se kuvastaa tätä elämää. Vaaleat roskat eivät haittaa elämistä,
silmä on tarkistettu ja kunnossa, mutta jos jään tuijottamaan ”roskia” niitä niin ajatukset
lähtevät heti huolen täyttämille urille.
Mitä jos tämä kumminkin vielä pahenee..? Mitä tässä vielä on tulossa..?
Mutta kun niiden ohi voi katsoa. Näen ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.
Kaikki kauneus on siinä kunhan vain avaa silmät. Pitää vain keskittyä ettei jää jumiin huolten polulle.
Miettikää mikä metafora!
Nyt saa jatkaa arkiviikkoon, kohti pääsiäistä.
–
Kuvissa meidän nuoret , viime viikonloppuna katsottiin UMK yhdessä ja oltiin ulkona. Kiva viikonloppu.
Sitten kuvasin Hanna-Lea Ahlskogin, joka kampanjoi KD:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa.

Viikko on kohta saatu nauttia siitä että talvi tuli takaisin.
Nyt on hiihtolomaviikko edessä.
Juuri nyt ennen perjantaisaunaa viikko on todella pitkä. Monta aamua ilman herätystä kuuden jälkeen.
Hujaushan se viikko on mutta tässä hetkessä on minusta enemmän kuin oikein antaa itsensä kuvitella että
nyt ehtii huilia, liikkua, maalata, kuvata, käydä jossain, tavata ihmisiä, olla itsekseen jne.
Kyllä se illuusio siitä haihtuu keskiviikkoon mennessä.
Nautitaan talvesta, auringosta, vapaasta maasta ja rauhasta. Sitä ei kaikilla ole.

Laskiaissunnuntai kääntyy iltaa kohti, suuri ilo on se että aina vain on kuuden aikaan valoisaa!
Viikkoon on mahtunut monenlaista mutta päällimmäisenä on ollut lauantain valmistelu.
Taas tein jotain mitä ennen en ole tehnyt, suunnittelin ja vedin äitien lepopäivän leirikeskuksessa.
Ohjelmassa oli myös tutustumista akvarellin maalaukseen, se oli hauska kokemus.
Tänään onkin ollut toipumispäivä. Tokenin onneksi hiihtolenkille Öjan ladulle.
Miten ihanaa oli hiihtää lumisen metsän keskellä ja jäällä oli niin kaunista, kuin maalauksessa olisi hiihdellyt.
Hyvä viikko! Ei jäänyt puuttumaan kuin laskiaispullat.

Till min stora förvåning har vi fastlagssöndag idag!
Hela veckan har gått fort och tankarna har varit på lördagens Morsvila dagen.
Fick vara ansvarig att ordna dagen för mammorna, igen något nytt för mig.
Fin dag blev det, hade även en minikurs i akvarell, det var kul!
Så energinivån har varit rätt låg idag, det kväver förvånansvärt mycket energi att ordna en dag som igår.
Orkade dock tack o lov till skidspåret. Hur härligt!
Naturen är som en stor akvarellmålning och sen fick man skida in i det. Ljuvligt!
Så ända som fattas av den här veckan är fastlagsbulla!

Vapaan viikonlopun alku perjantaina on kuin kevät. Täynnä toiveita kaikesta, aivan kaikesta mitä kesällä ehtii tehdä.
Viikonloppu tuntuu pitkältä kuten keväällä kesä on pisimmillään. Viimeistään juhannuksen jälkeen huomaa että melko äkkiä tämä kesä kyllä etenee.. Samoin lauantaina iltapäivällä alkaa karista kaikki utopistiset luulot kaiken ehtimisestä.
Nukkua pitkään, ottaa rauhallisesti JA tehdä aivan tavattoman monta juttua, pakollista ja kivaa jota viikolla ei ehdi.
No, ei ehtinyt puoliakaan mutta aurinko ja hyvä mieli pelastavat paljon.
Laituri on kestänyt vielä jäiden rytkettä, terassilla tarkeni pikaisesti kahvit juoda.
Nyt ollaan jo illassa, vielä yksi lenkki koiran kanssa pitää tehdä ja saunatakin pitäisi.
Uudet siveltimet ja tyhjät paperit odottavat.
Toisaalta on niin ihanaa että vilkaisu maalauskamoihin saa aina hymyn huulille. Kohta.

Pölyt on pyyhitty siveltimistä, väripalettia on herätelty henkiin ja
karhea tuttu akvarellipaperi kaivettu kellarista.
Asia on niin että tehtäväni on ollut suunnitella äideille vapaapäivää helmikuussa ja
ohjelmaa miettiessä tuli esiin ajatus vaikka taulun maalaamisesta. Tuli kerrottua että on maalaushommia tehty.
Tuli ehdotettua akvarellin maalausta yhtenä ohjelmana. Siitä innostuttiin.
Joten otin esille värit, pensselit ja paperit. Ja ihme tapahtui.
Siltä se tuntuu. Tuttu akvarellipaperi jota kymmenen vuotta käytin on ollut ainakin yhtä kauan käyttämättä.
Ja kun värit koskivat paperin pintaa, lähtivät liikkeelle veden kanssa, syttyivät eloon syttyi eloon vanha rakkaus!
Jonka luulin iäksi kadonneen. Niinpä hivenen ylivoimaiselta tuntuva työtehtävä antoi ihmeellisen palkan jo etukäteen!
Tämä ei ole kyllä yhtään outoa seurakunnan hommissa.
Tehtävät saattavat joskus tuntua raskailta, ylivoimaisilta, tarkoitustakin saattaa epäillä.
Sitten asiat loksahtavat kohdalleen, saa kiitollista palautetta, saa nauraa sydämensä pohjasta,
saa olla siunattu. Ihme hommia!