Lauantai on jo pitkällä mutta elpyminen eilisen 7 km rutistuksen jälkeen ei niinkään. Torstain jumppa ja seiskan juokseminen kovinta vauhtia mitä ikinä olen pinkonut (no vautsi vau!) ovat saaneet aikaan melkoisen pökkelökoipi efektin. Kuljen kuin hidastetussa filmissä, ajoittain ähkien ja voivottaen. Mutta yhtäkaikki JIHUU miten kivaa oli ylittää itsensä ja mikä fiilis painella menemään 3700 muun kanssa! Kiitos Anja ja Minna jotka painelivat edelläni, en siis voinut löysätä tietenkään kun kerta nekin jaksoi.. :) Ja luksusta päälle, suoraan saunaan ja pitsaa päälle täyttämään mahdotonta energiavajetta.

Lördag lutar mot kvällen redan men träningsvärk i benen ger sig inte. Känner mig super styv ovh rör mig liksom i slow motion med att ojjandet och suckandet påföljer. Men vad jag är NÖJD med mig själv! Sprang fortaste någonsin 7 km i går och det gick såå mycket bättre än jag kunde drömma. Tack Anja och Minna som sprang före mig, därför kunde jag ju inte sakta ner farten, för orkar de så orkar jag… :) Vilken fiilis att springa med 3700 andra! Och direkt från målområdet fick vi ta oss till bastun och därpå pizza att fylla på den massiv energiförlust.

Käytiin mökillä raivaamassa talven jälkiä, jotain saatiin aikaankin. Jatketaan taas kun piha kuivuu. Kävin nuuhkimassa rantasaunaa, voivoivoi kun saa sytyttää ensimmäiset tulet ja odotella parhaitten löylyjen valmistumista, istua kuistilla ja kuulla aaltojen loputonta laulua. Pian pian sekin hetki koittaa.

Vid villan städade vi bort vintern, eller började med arbetet. Det blir liksom mera färdigt efter marken törkar sig. Kollade bastun och stannade kvar en stund. Ååh vad jag längtar att få tända första elden i bastu ugnen, sitta vid terassen och höra vågornars oängliga sång. Snart snart..

Ei näitä voi vastustaa..

Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi saapuivat meille nämä ihanan väriset uusimmat Muumimukit. Meillä on muumimukit kovassa käytössä. Joku kiva juttu niissä on, kunnon värit, huumoria ja vaihtelua! Muki fiiliksen mukaan. Ja starttiin tasan 3 tuntia.. Vähän on takareidet jumissa eilisestä jumpasta, pystyykö nyt maksimisuoritukseen..? Mikä se edes on. Mutta hyvä olla etukäteen jo selittelyä. ;)

Inkommande morsdagen till ära fick de här härliga Muminmuggar flytta till oss. Vid oss använder vi flitigt Muminmuggar. Det är något med dom, fina starka färger, humor och variation. Muggen efter fiilisen. Och 3 timmar till starten.. Lite styva baklåren efter gårdagens jumppa, få se om man kan göra max prestation..? Och vad är det då? Men brukar man inte ha lite förhands excuses. ;)

Tuulee ja sataa, siis sataa kaatamalla. Numerolappu tarkoittaa ajanottoa 7 km matkalta. En ole kestävyysurheilija, menen vaan nauttimaan ystävän kanssa liikuntatapahtuman fiiliksestä. Näin olen sen itselleni selvittänyt. Ja säätiedotuksessa on juuri auennut muutaman tunnin sateeton aukko, heja heja, toivottavasti säärintama on noteerannut tämän. :)

Regnet det öser ner. Nummerlappen betyder att de ska ta tid hur länge jag håller på med 7 km streckan. Jag är ingen uthållighetsidrottare, jag ska gå och njuta av stämningen i en stor motionsevenemang med vännen. Så har jag sagt till mig själv. Och i väderrapporten öppnades just några timmars regnfri lucka, hoppas väderfronten har noterat detta. :)

Matka lähestyyyyy :)

Ehdittiin yllättäen pikavisiitille kotikonnuille. Käytiin koko porukalla Korpelan padolla tai Korpelan pajolla miten se oikiasti sanotaan. Enpä saanut aivan vapautunutta hymyä päälle tuohon kuvaan kun piti niin tosissaan kuvaajaa ohjeistaa.. :) Aivan hyvä meininki oli, kaikilla mukavaa harmaasta ja sateisesta kelistä huolimatta. Ja kuten ylimmäinen kuva kertoo, loma lähestyy, parin ilonhyppyä sen kunniaksi!

Glad överraskning, vi kom för en snabbvisit till hemtrakterna. Ingen avslapnad smile i bilden där, det blev en hel del -nej,nej gör inte så, utan så.. Men alla hade ändå trevlig kvällspromenad vid Korpelan pato, oavsett regniga vädret. Första bilden där, ooja, semesterresan närmar sig, måste ta några glädje hopp när man tänker på det!

Folkhälsanin aluetapaaminen eilen Larmon Bärgaksen kotiseutumuseolla. Uutta materiaalia ja hyvää mieltä!

Hikiset jumppakengäthän ne siinä palautuu aamun jumpasta! Olen saanut kevään ajan jumppauttaa eskarilaisia mahtavan Röris-jumpan tahtiin. Kuusivuotiaat on rehellinen yleisö, saan aina rohkeaa palautetta: Ei TAAS Röris, miks sää tuut tänne?? Tarja, olisitpa mun isosisko, miks sää meet kotiin? Jumppaajat joko ilosta tuikkien hyppivät kun täti näyttää (ja hiki tulee) tai haukotellen makoilevat ja yrittävät luikerrella salin nurkkaan. Sanoisin että rento ote on oivallinen asenne tässä hommassa!

Svettiga jumppaskoar där vilar efter morgonens passet! Jag har fått dra häftig Röris-jumppa för förskolebarn under våren. Sexåringar, ja dom är ärliga deltagare, jag får alltid frimodig feedback: Inte Röris nu IGEN, varfår kommer du hit?? Oj Tarja jag önskar du vore min storasyster, varför ska du gå hem nu? Man ser antingen söta glada barn som hoppar när tanten visar (och svettar) eller så ligger de gäspande längs golvet och försöker åla iväg. Jag tänker att det absolut bästa verktyg i det här arbete är det ordnar sig– attityden!

Pientä laittoo tarvii vaan..

I can so do this!

Joka vuodenaikaan huomaa tekevänsä jotain tyypillistä aina, ja jää miettimään että tässä on jotain hyvin tuttua..? Esimerkkinä tämä melkein aurinkoinen kevätpäivä. Aamun muutamasta asteesta celsiukset nousivat iltapäiväksi kahteentoista eli lämmintä! Vai onko.. Niinpä kävelylenkille laitan kumminkin yhden ekstra paidan, ja ehkä panta ja hanskat, tuulee kumminkin mereltä. Ensin on loistava, sitten on aika lämmin, sitten alkaa hiki puskea, sitten aletaan riisua. Hanskat taskuun, kauluri (joo!) mahtuu vielä, mihin hanskat, takki auki, fleece auki (joo!) vai ottaisko takin pois.. Stripaten kotiin. Mutta vaihdetaanpa pari sanaa naapurin kanssa pihalla, niin kohta on kylmä ja vetimet takas päälle. Jep, tuttujuttu. :)

Varje årstid märker man att det någonting typiskt man håller på varje år. Vi tar denna halvsolig vårdagen. Från morgonens några grader steg termometern allt till tolv grader, dvs. varmt! Eller.. Nå man tar en lugn länk, och lägger ändå en extra skjorta, kanske hanskar, ja nå bäst att någon sorts mössa. Sen tycker man att ja, vad lagom, sen får man lite varmt, sen känner man hur svetten börja rinna, sen börjar man ta av sig. Hanskarna till fickan, bort med halsskyd (jep!), vart ska man lägg mössan, öppnar jackan, öppnar fleecen (jep!) ja i princip strippar man hela vägen hem. Men stannar man en liten stund att prata med grannen, ja då får man börja hastigt lägga på igen. Ou yes, varje år! :)

Siinä yllä kauan odottamani valokuvauskirja (ihanaa, uusi kirja!!) aina, aina voi oppia lisää. Varsinkin kun on vasta reilun vuoden sinkoillut kameran kanssa. Paitapino edustaa työvoittoa, vastahakoinen teini raahattu vaatekauppaan ja uhkailemalla saatu valitsemaan vaatteita (nyt katot kaksi paitaa siitä, ennen ei lähdetä!), vähän toinen meininki kun tyttären kanssa shoppailee..  Eilen tsekkasin mitä mahtuu entisistä päälle, hyllyt jäi tyhjäksi joten viime hetkillä taas liikenteessä. Jos seuraatte sellaista sarjakuvaa kuin Jere, you know what I mean! Jos ette seuraa, kannattaa alkaa.

Ovan i bilden min nya fotobok (alltid skönt med nya böcker!!) man är aldrig fulllärt. Speciellt när man har fotat aktivt bara drygt ett år. Kläderna då, ja de representerar arbetsseger, lyckades få en motvilligt tonåring till klädbutiken, (välj två t-skjorta, vi far inte hem före det!). Ja det är verkligen en annorlunda shoppingtur när man har dottern med, tala om natt och dag.. Kollade igår vad som ryms på han, det blev tomt i hyllorna så igen åkte vi i sista minuten. Följer ni en tecknad serie som heter Jere/ i Öt heter den Zits, ja då vet ni vad jag menar. Om inte, och vill vara förbered före sonens ljuvliga tonåren, börja i god tid.

Eilen mietin tuota aikaisin heräämistä, tänään mietin aikaisin nukkumaanmenoa. Että kumpiko on se helpompi pala purtavaksi. Koskapa silmäluomet painavat huomattavasti tänä aamuna (onko pakko katsoa elokuva loppuun vaikka tietää miten siinä käy- no on!) tuli tämä dilemma esille. Kuuntelen usein kadehtien aamuihmisten kertomuksia. Kuuden jälkeen rävähtää silmät auki eikä uni tule (mitä mitä?). Illalla nukkumaan kymmenen maissa (ei se käy). Olen kyllä tuotakin oikein harjoitellut ja onnistuu se jos oikein päättää. Siinä sitä palataan tähän hienoon tosiasiaan, melkein kaikkeen pystyy jos päättää haluta! Nyt päätän lopettaa jorinat ja ryhtyä hommiin. Tänäänkin aurinkoa! :)

Igår funderade jag det där med att vakna tidigt, idag mest att gå och lägga sig i tid. Undrar vilken är svårare. Ögonlockar väger tungt idag (måste man sitta upp och titta till slut film man har sett förut – ja det måste man!). Jag har många gånger lyssnat avundsjukt på morgonmänniskornas berättelser hur man vaknar av sig själv sextiden och kan ej sova mera (liksom vad?). Att man lägger sig tiotiden på kvällen (nå men det går ju inte). Nog har jag riktigt tränat det där och det går, om man bestämmer sig. Där kommer man till den fina sanningen, man kan, om man bestämmer sig nästan vad som helst! Nu bestämmer jag att sluta babbla och börja jobba. Solen skiner! :)

Meinasin mennä sekaisin puutarhalla, kasvihuoneessa tuoksui kesä. Sitten paluu arkeen, sääennustus näytti ihan karmivaa keliä ensi viikonlopuksi, perjantai nyt lähinnä kiinnostaa, Kokkola City Run juostaan ja minä menen kanssa. Nyt näytti siltä että sadetakin saa ottaa mukaan. Otetaas päivä kerrallaan, tänään paistaa ja illalla vedän ensimmäisen sauvakävelymaanantain, ja vielä sykemittarin kanssa. Nyt hymyilyttää!

Ojjoj, jag blev helt yr vid trädgårdsbutiken, hur det doftade sommar där i växthuset! Sen kollade jag vädret för nästa helg, fredagen blir det att springa Kokkola City Run, och surprise, de lovar helt usel väder. Nå men en dag i gången, idag skiner solen, ikväll drar jag första stavgångs måndagen, med pulsmätaren. Jippii!

Jee, veneitä vesillä! Öja Fiskarby

  Luin aamulla lehdestä yhden sitaatin jonka yritän tänä kesänä pitää mielessä ”kesäaamuna on synti nukkua pitkään”. No kyllähän sen tietää että aikaisin on mahtava lähteä ulos linnunlauluun ja ihanaan kesäaamun tuoksuun. Mutta kun peiton alla on niin lämmin ja nukuttaa niin vietävästi.. Kova taisto tulossa. :)

Tänä aamuna heräsin viimeistään kun kuriirifirman auton ovi paukahti pihalla. Toivottavasti kuski ei kuullut kun rääkäisin ja syöksyin vetämään jotain muuta päälle kuin kulahtaneen aamutakin ja yöpaidan. Sykemittari tuli ja olis saanut olla päällä samantien, aivan aamutreenistä tuommoinen käy, ja, as we speak, lintu törmäsi ikkunaan!! Joutuu panna maaten kohta.. Eipä ehdi, kävin jo kuvaamassa ihanaa Gäddvikeniä nyt jatketaan hommia, aurinko päivääsi! :)

Läste från tidningen just en sitat jag kommer att försöka förverkliga denna sommar ”det är en synd att sova länge på sommarmorgon”. Nå det är ju klart att det lönar sig att stiga upp när en tidig sommarmorgon doftar ljuvligt, fåglarnas konsert är i full fart, man bara LEVER! Men, det är såå varmt under täcket, och mjukt, och man sover sååå sött.. Vilken kamp!

Denna morgon vaknade jag senast när jag hörde kurirfirmans bil på gården. Vad jag hoppas att föraren inte hörde mitt skrik när jag rusade för att byta till något annat än sliten morgonrock och nattspaitun.. Pulsmätaren anlände, skulle ha fått vara på strax.. Och as we speak flög en fågel rakt till fönstret, jag tror jag måste just ta en tuplur.. Nep, nu ska det jobbas vidare, hann fota redan vid härlig Gäddviken från morgonen, önskar dig en solig dag! :)