Folkhälsanin aluetapaaminen eilen Larmon Bärgaksen kotiseutumuseolla. Uutta materiaalia ja hyvää mieltä!
Hikiset jumppakengäthän ne siinä palautuu aamun jumpasta! Olen saanut kevään ajan jumppauttaa eskarilaisia mahtavan Röris-jumpan tahtiin. Kuusivuotiaat on rehellinen yleisö, saan aina rohkeaa palautetta: Ei TAAS Röris, miks sää tuut tänne?? Tarja, olisitpa mun isosisko, miks sää meet kotiin? Jumppaajat joko ilosta tuikkien hyppivät kun täti näyttää (ja hiki tulee) tai haukotellen makoilevat ja yrittävät luikerrella salin nurkkaan. Sanoisin että rento ote on oivallinen asenne tässä hommassa!
Svettiga jumppaskoar där vilar efter morgonens passet! Jag har fått dra häftig Röris-jumppa för förskolebarn under våren. Sexåringar, ja dom är ärliga deltagare, jag får alltid frimodig feedback: Inte Röris nu IGEN, varfår kommer du hit?? Oj Tarja jag önskar du vore min storasyster, varför ska du gå hem nu? Man ser antingen söta glada barn som hoppar när tanten visar (och svettar) eller så ligger de gäspande längs golvet och försöker åla iväg. Jag tänker att det absolut bästa verktyg i det här arbete är det ordnar sig– attityden!