Author name: Tarja

Kiitos kaikille jotka otitte osaa suruumme.
Tänään sain olla kummipoikamme Valtterin lakkiaistilaisuudessa Kokkolan Länsipuistossa.
Ilmassa oli ihan oikeaa iloa, valmistumisen riemua huolimatta siitä ettei ollutkaan toukokuu.
Kaunista musiikkia ja aurinkoinen sää, hieno tilaisuus.
Nyt ollaankin jo venetsialaisten vietossa mökillä.
Maltillinen pauke kuuluu saaristossa, lyhdyt on ladattu kynttilöillä, ulkotulet odottavat sytyttämistä.
Tuuli on tyyntymässä, aurinko vielä lämmittää, saunan savu leijuu rannassa.
Aurinko alkaa jo laskea, kohta tulet syttyvät.

Kuvat otin viikolla kun käytiin meidän leiripaikalla keittämässä oikeat nokipannukahvit.

Tällä viikolla menetin ystävän.
Helin aika oli lähteä.
Pitkän taistelun uuvuttamana.
Rakasta vaimoa, rakasta äitiä, jäi Helin kaikista tärkein, oma perhe kaipaamaan.
Tunnettiin toisemme vuodesta 1990, kauppaopistoon tultiin samalle luokalle, Heli Keski-Suomesta minä Kannuksesta. Käytiin kylässä, lomareissuilla, saatiin lapsia, oltiin kummeja molemmin puolin.
Kaikilla synttäreillä kakkua syömässä.
Opin kaiken mitä tiedän linnuista Helin ansiosta. Sen lisäksi että Heli tiesi paljon lintuja, Wilma sai kummitädiltä Mauri Kunnaksen Hullunkurisen lintukirjan, se luettiin monta kertaa.
En tiennytkään että mustarastaan laulu on kaikista kaunein linnunlaulu mitä tiedän.
Jään syvästi kaipaamaan vaivatonta yhdessäoloa, ihanaa huumoria,
välittämistä, resepti linkkejä, viestittelyä, kahvittelua.
Mutta tiedän, taivaassa tavataan, eikä enää murheita ole.
Lepää rauhassa, rakas ystävä.

Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm. 21:4

Auringonlaskut.
Niin kauniisti valaisi taivaan eilen että joutui saunasta kipaista
rantaan muutama räpsy ottamaan. Pyyhkeen toki ehti päälle kietaista…
Välillä pitää miettiä tuleeko täälläkin mökillä vain katseltua maisemia kameran tai puhelimen kautta.
Onko se sitten oikeaa nauttimista jos aina miettii mistä kulmasta tulisi paras kuva?
Jos siihen ei nyt ihan kaikkea aikaa laita niin minulle se on oikeaa nauttimista.
Joskus vasta peilatessa toisten ihmisten kautta tai kuvan avulla hoksaa
mitä kaikkea ympärillä onkaan.
On täällä mökillä oltu ilman kännyköitäkin, paikka on ollut käytössä kolmekymmentä vuotta,
ja meidän 2000-luvun alkupuolelta asti.
Nykyään nautin eniten täällä olosta. Ihan ehdottomasti eniten.
On ollut aikoja jolloin on miettinyt mikä tässä nyt on niin hauskaa saunomisen lisäksi…
En osannut nauttia täällä olosta silloin kun lapset kyselivät tunnin välein milloin lähdetään.
Nyt tulevat jos haluavat!
Ja en kyllä enää joka auringonlaskua jaksa kuvata.
Vain ne jota ei voi olla kuvaamatta. :)

Jahas, viikkoraportin aika, on jälleen perjantai.
Mökille on saavuttu, myöhempään kuin olisi toivottu, mutta joka tapauksessa
saatiin tulla. Meidät otti vastaan suloinen merituuli, aurinko ja aaltojen liplatus.
Kahvinkeitin roplottamaan, mukin ja pullan kanssa terassille.
Kullanarvoisia on hetket jolloin voi kaikesta nauttia.
Kuvat ovat maanantailta, piipahdin Oulussa ja käytiin tyttöjen kanssa tervehtimässä
Toripolliisia torin rannassa. Sain pyöräillä jopolla kaupungissa ja ehdittiin sadekuurojen välissä retki tehdä.
Sen jälkeen onkin ollut työn touhua, nyt hetki hengähdetään ja sunnuntaina jatketaan.
Soutuvene erkanee rannasta, kalamies lähtee virvelöimään, minä laitan
saunan tulemaan ja kannan lyhdyt laiturille.
Elokuu ja lämpimien päivien hämärtyvät illat.

Tämän kesän rutiineihin on kuulunut että saavumme tänne mökille,
tyhjennetään kassit, viedään terassi tyynyt ulos, syödään, juodaan kahvit,
seisahdetaan hetkeksi laiturille tuijottamaan kaukaisuuteen ja huokaistaan viikon
touhut hartioilta pois.
Toinen lähtee kalaan, toinen lämmittää saunaa ja kirjoittaa blogia.
Taas on ollut toiveita tälle kesälle jotka eivät toteutuneet.
Silti juuri nyt ne eivät paina yhtään.
On kiitollisuuden tunteita jotka saavat olon kevyeksi.
Sitten on niin syvää kiitollisuutta että on sanaton,
syvästi tietoinen miten hauras elämä on ja hiljainen kiitollisuus vie sanat.
Juuri nyt on sellainen olo.

Denna sommarens rutiner har varit ganska likadana.
Vi anländer till villan. Vi tar ut terass dynor, lagar mat, kokar kaffe, tar en sväng
till bryggan och suckar från hjärtat. Veckans oro och olika jobb försöker vi skaka bort.
Sen far en och fiska och den andra värmer bastun och skriver blogg.
Igen i sommar har jag drömmar och önskemål som inte blev till.
Nu just väger dom ingenting.
Det finns lätt tacksamhet som känns som fjärilar i själen, man har lätt att vara.
Sen finns det tacksamhet som för bort alla ord. Livets skörhet är sann och verklig,
nuets viktighet och värde så klar.
Nu just är en sådan stund av tacksamhet.

Tarkkasilmäiset huomasivat että meinasin eilen hypätä heinäkuun viimeisen päivän yli!
Perjantaifiilis oli juurikin semmoinen ettei kalenteria tullut sen enempää ajateltua.
:) Mutta kiitos huomioista! :)
Että vasta huomenna on elokuu!
Tänään on kaunis heinäkuun viimeinen, aamun sadekuuron jälkeen ja viileän aamulenkin jälkeen
päätin pitkästä aikaa lämmittää aamupäiväsaunan!
Mökkiluksusta. Sauna kaksi kertaa päivässä.
Sitten päätettiin että on joka kesäinen vohvelinpaisto päivä. No ei ollut, koska vanha vohvelirauta
olikin mennyt parasta ennen päiväyksen ohi. Taikina jämähti kuluneeseen pintaan niin
täydellisesti että harvoin saa nauraa epäonnistumiselle niin paljon.
Tuli lättyjä, mansikkahilloa, kermavaahtoa ja mustikoita metsästä. Bravo!
Tänään syötiin myös ahvenfileitä. Ruokailut tähän mennessä 5/5.
Kuvat viikolta, pidettiin Yövaelluskokous, 4.9. vaelletaan!
Tervetuloa mukaan, tunnelmaa piisaa!

Aurinko paistoi ja vettä satoi. Linda suppaili siltikin minua varten kierroksen, tulipa ihanan näköistä!
Sup-lautoja saa vuokrata Öjasta, klikkaa tätä!

Pienin kokous osallistuja, täysillä mukana järjestyshommeleissa!

Perjantai, kiitos Luojalle on perjantai. Joskus tavalliset sanonnat vaan saavat erityisen painoarvon.
Lämmittelen saunaa, tuuli on kokonaan tyyntynyt, airojen narina kuuluu kaukaa rantaan kun
Tomppa soutelee kohti kalapaikkoja. Aurinko pilkistää isojen kumpupilvien takaa, kaukana jyrisee ukkonen.
Tämä on myös sielun maisema nyt kun viikko jää taakse tapahtumineen.
Iloja ja suuria huolia jotka sitten kääntyivät hyviksi uutisiksi.
Nyt on hetken tyven. Siunattu kiitollinen hetki jolloin huolet saavat väistyä siksi aikaa kun
sieluun paistaa aurinko ja on helppo hymyillä.
Kesä kääntyy elokuuhun huomenna.

Hur skönt det är att vi har fredag.
En vanlig fredag efter en ovanlig vecka.
Det har varit stormigt, glädje, stor oro som sen blev till stor lättnad.
Det är vindstilla, solen kommer ibland fram bakom de stora vackra moln.
Kvällen är tyst, man hör när Tom ror på viken på fisketur.
Bastun är snart varm, det är så vackert.
Själens vy är likadan. En tyst och tacksam stund när oron får vika
och det är lätt att le och tacka sin Skapare.
Imorgon är det augusti.

Odotuskuvia kesäkuulta, Iida ja Pontus saivat valokuvaus lahjakortin
häälahjaksi ja tämä kesä olikin sitten täydellinen hetki se lunastaa.

Tultiin mökille vaikka aamulla on lähtö kuvaushommiin.
Niin kaunista ja kuumuus hellitti heti tässä rannassa, aivan ihana kesäilta.
Viikko on nyt mennyt uusilla kymmenillä, aivan hyvin tämä on mennyt.
Huomenna Eskolan kesäteatteriin nuorten kanssa!

Olen pitänyt aktiivisuuskelloa ranteessa jo melko monta vuotta.
Luultavasti kymmenen vuotta. Kaikesta kun tuntuu vähintään sen verran aikaa kuluneen.
Tämä nykyinen sanoo kannustavasti iltaisin reippaan päivän päätteksi – Hienoa! Saavutit tavoitteesi!
Tällöin hetken hyvä mieli valtaa ihmislapsen.
Tavoitetason voi itse määritellä tietenkin, mutta fakta on että istumalla tuota ilosanomaa ei kello kerro.
Mietin milloin sitä on oikeasti samaa mieltä. Niinkuin kokonaisvaltaisesti elämässä.
Milloin on niin tyytyväinen hetki että voi todeta itselleen, hyvä minä, riittävästi teit!
Ettei mikään painaisi mieltä. Siivoamattomat huoneet, pesemättömät matot, keskeneräiset työt, tehdyt työt (teinkö riittävästi), rakkaat (olisi pitänyt soittaa/käydä/viestiä laittaa), ystävät (miksi ei ole muka aikaa nähdä..).
Miten hirveän monta päivää elämässä kuljemme huonon omantunnon painaessa.
Monta asiaa on meistä kiinni, mutta joskus ei auta kuin olla armollinen.
Tänään yritin, ei se ehkä riittänyt kaikkeen mutta yritin.
Joku katsoo meitä aina armollisin silmin ja auttaa yrittämään taas.

Kuvat otin Karkausmäen Kammarille Kinnulassa. Kukkaiskylpy, kuulostaa ihanalta kenelle vain!

Torstai-ilta on ihan tavanomaisen näköinen tänään.
Keittiön pöydän ääressä kuuntelen puolella korvalla luontoradiota ja toisella spotifysta lauluja.
Joskus on vain ihan parasta kun kaikki laitteet on kiinni.
Kuvat ovat heinäkuun alussa otettu mökillä kun aurinko laski punaisena.
Synttäreiden jälkeen oli tarkoitus vähän lomaa viettää mutta vähiin on jäänyt.
Päivä ystävien kanssa saaristossa, jokunen myöhään nukuttu aamu,
viikonlopuksi mökille eikä töitä silloin mukaan.
Ihmeellisesti töitä riittää. Ilolla niitä tekee, mutta välillä on tietenkin hyvä vain tuijotella maisemia eikä miettiä kuvakulmia. Siinähän se onkin että kauan ei tarvitse ”olla vapaalla” kun jo on ”pakko” hakea kamera,
luomisen ilo voittaa.
Heti perään tulee jakamisen ilo. Jos kauneutta onnistuu saamaan kuvaan, paperille,
riveiksi, ajatukset sanoiksi, sen tahtoo jakaa. Jos jonkun muunkin sielussa liikahtaisi sama ilo!