Milloin viimeksi sunnuntai on ollut NIIN oikeasti sunnuntai kuin tänään?
Väsyneenä viikosta sai mennä eilen nukkumaan, aamulla nukkua pitkään, auringonpaisteessa käydä hidas aamulenkki, juoda iltapäiväkahvit terassilla ja istua vaan ja antaa suloisen lämpimän kesätuulen pyyhkiä väsyneitä kasvoja.
Jotkut viikot ovat piiitkiä kuten tämä mennyt. Yleensä ne hujahtavat ohi.
Mutta nyt on ollut töiden, huolien, ilojen, täyden kalenterin, stressin täyttämiä päiviä jokainen paitsi tämä suloinen sunnuntai. Tänään on se päivä kun voi vilkaista taakseen ja nähdä että JOKAINEN asia järjestyi.
Joko selkeästi tai mystisesti tai humoristisesti.
Jumalan huolenpitoon luottaminen on ihmeellistä.
Sitä roikkuu kiinni toivossa epätoivoisesti. Kyllähän tähän asti on apua tullut, mutta entä jos ei tänään…
On meissä ihmislapsissa kestämistä, mikä lupaus meille riittäisi että luottamista riittäisi jokaiseen päivään?
Niinkuin mannaa erämaassa, jokaiselle päivälle oma annos.
Niin meillekin on tarjolla joka päivä.
Kun ei voi elääkään muita päiviä kuin tätä yhtä päivää kerrallaan.
Ja tänään paistaa aurinko.
