Lauantai on kulunut sisällä lähes kokonaan.
Siitä huolimatta on todella hyvä mieli sillä Wilman kanssa saatiin siivottua vinttiä remontin alta. Siellä vaatekaapin uumenissa kaivaessa tuntui että nyt siivotaan lapsuus ulos. Tämän takia olen vetkutellut aivan liian kauan koko homman kanssa.
Koska tämmöinen lelut & pienet vaatteet ulos -siivoaminen on pelkkää päätösten tekoa.
Kuinka monta omin käsin tehtyä pehmolelua (ei mitään varmuutta mikä eläin kyseessä) säästetään? Kuinka monta pikkuista paitaa ja hametta säästetään,
mikä on järkevä aarteiden määrä?
Mihin kaikki miljoonat nallet?
Tänään niistä lähtöpassit sai ehkä 50%.
Loppuja ei pystynyt laittaa pois. Minä olisin kyennyt jopa 70% vähennykseen, mutta onhan sitä kuunneltava teinejä jotka syöksyvät halaamaan kauan komeron pohjalla maannutta aarrettaan. :)
Onneksi silti suurimman osan voi surutta viedä kirpputorille,
lahjoittaa pois ja loput roskiin.
Haikeutta en kuitenkaan suuresti tuntenut, tarvitsee vain nostaa katse ylös tavaroista ja katsoa ihania kasvavia lapsiaan. Naurettiin yhdessä ja raivattiin tilaa
nuoruuden valtakunnalle.
Kiitollinen! :))
Hela lördagen har gått inomhus.
Men är glad ändå.
För idag har vi äntligen börjat städa med Wilma i övre våningen.
Det ska röjas en hel del nu när remonten är verklihet.
Det känns att vi har städat bort barndomen nu.
Därför har jag varit så seg att börja med det hela.
Det är inte bara städa undan, det är en konstant ström av beslut.
Hur många små själv sömade mjukisdjur (ingen aning vilken djur) ska man spara?
Hur många pyttesmå skjortor, kjolar, klänningar räcker?
Vart ska alla riktiga mjukisdjur (miljon stycke)?
Idag har vi sagt adjö till cirka 50%.
Jag skulle nog ha kunnat bära ut 70%. Men man kan ju bara inte när en tonåring rusar fram och kramar en nallebjörn som legat länge i garderoben. :)
Nå största delen kan vi nog ge bort och kasta bort.
Fast tanke känns lite vemodigt, är jag inte ledsen.
Det räcker att lyfta blicken från saker och ting och se egna kära barn som växer, blir unga, blir vuxna.
Så idag har vi inte varit ledsna, utan skrattat ilag och förberett rum för nya tider.
Är så tacksam! :))