Kuukausi: marraskuu 2013

Harmaat ajat

Voihan maanantai!
Kylmää, märkää, tuulista ja pimeää.
Tahdonvoima päiviä nämä betoninharmaat marraskuun päivät.
Mutta kotiin päästyä helpottaa, valot päälle, ruoan päälle kahvit, bonuksena anopin vasta leipomat munkit!
Vähän tiukempi viikko tulossa, mutta tänään hiippailen paikasta toiseen villasukissa, ulkona sataa (paljon), pieni kävelylenkki silti ja hetki sohvalla kohta pitkälle reissulle lähtevän miehen kanssa.
Selvisin näistä harmaista ajoista silloinkin kun lapset olivat aivan pieniä.
Loka-marraskuu oli ihan hirveää taistelua. Kun sai tenavat pihalle niin siellä seistiin, maa oli musta, pilvet mateli ja jossain puussa raakkui varis.
Ohi ajoi traktori silloin tällöin.
Silloin en jaksanut kiitellä maalla asumisen iloista. :)
Mutta sitten keksittiin kyläpaikkoja, avointa päiväkotia, päiväkerhoa ja tietenkin mummula! Vaikkei aina ollut juhlaa niin korvaamaton aarre tuo aika minulle on!
Taputan itseäni olkapäälle niistä ajoista.
Ja olen kyyneliin asti kiitollinen että sain olla kotiäiti.

Voj måndag!
Vått, kallt, blåsigt och mörkt.
Det krävs lite vilja och mod att komma igenom dessa betonggråa dagar.
Men då är det skönt att komma hem. Tända lamporna, laga lite mat, koka kaffe till efterrätt och få som bonus färska munkar av svärmor.
Denna vecka kommer att vara nästan full späckad, men idag går jag omkring i yllesockor och kanske blir det en promenad i regnet.
Sen lite soffahäng med gubben som snart ska åka iväg för en längre arbetsresa.
Jag klarade av dessa gråa tider när barnen var små.
Oktober-november fick man kämpa hårt.
Utelivet lockade inte riktigt och sen när man kom ut så stod man där, svarta marken, molnen hängde lågt, någonstans hört man en ensam kråka.
En traktor körde förbi emellanåt.
Usch.

Då kände man inte sig speciellt lyckligt lottade att få bo på landet, nej.
Men, sen hittade vi lite sällskap, tog en sväng till öppet daghem, en började i dagklubben och sen for vi till mommos förstås så ofta som möjligt!

Jag klappar mig själv på axeln för att jag orkade.
För att den tiden kommer alltid att vara den dyrbaraste skatt för mig.
Är så oerhört tacksam att ha fått vara hemmamamma!

Polku

Löytyihän se timantti tällekin päivälle!
Äiti-tytär- hetkiä metsäpolulla. Kun kumpikaan ei yksin uskaltaisi sinne. Hahhaaa.
Ihanaa on tyttären kanssa höpötellä ja kuvata.
Nyt vielä yhdelle lenkille ilman kameraa.
Jos malttaa. :)

Se man på!
Jag lyckades hitta diamanten också denna söndag!
Mor-dotter-kamera-skogspromenad kan ge hur mycket glädje som hellst.
Speciellt när ingen av oss skulle våga ut till skogen ensam. Hahhaa.
Men iallafall, dyrbara stunder, kära dotter.
Nu, ännu en länk, men utan kamera.
Få se om det lyckas. :)


Kiva kun kävit blogivierailulla, sinulle
hyvää uutta marraskuista viikkoa toivotellen!

Tarja

Aamukävelyllä

Onhan tämä marraskuu aika vaativa vuodenaika.
Enpä nyt onnistunut timantteja löytämään tältä aamukävelyltä mutta kukapa niitä ihan joka reissulta talteen saakaan.
Kyllä pilvinen marraskuun aamu on hiljainen!
Ei ääntäkään.
Sitten pitkiin kaisloihin saapui muutama lintu vienosti sirputtamaan.
Hyvän mielen tuo silti liikkuminen.
Eilinen meni kyläilyn merkeissä ja askeliakin kertyi luultavasti alle tuhat.
Tänään täytyy reippailla senkin edestä.
Kameran kanssa ainakin. :)

På morgon promenad längs stränderna.
Inga diamanter på den här resan precis men frisk luft gör gott.
November alltså.
Ingen lätt tid av året tycker jag.
Och hur tyst kan en november morgon vara!
Ingen ljud alls.
Sen anlände några fågel i vassen med lite ljud.
Igår blev det ingen motionerande alls, så idag ska man ut ut,
med kameran förstås. :)

Olen hyvin hyvin iloinen tuosta sitkeimmästä purjehtijasta!
Pitäisi vielä kahvipaketti veneen kannelle kiitokseksi, niin paljon iloa veneensä on tuonut rantakuviini! :)

Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä.
Sen viettoon on monta vuotta kuulunut kummipojan synttärit
ja samalla matkalla kynttilän sytyttäminen haudalle.
Huomenna olisi tarkoitus kuvata päivänvalon aikaan.
Minuakin kuvattiin tänään.
Kamerapönttö havaitsi (lievän…toivottavasti) ylinopeuteni ja nyt odotellaan kirjettä.
Ounou. Pitäisi olla tarkempi liikenteessä.
Muuten, hyvä päivä!

Denna Alla helgons dagen har gått som vanligt
kan man säga. Vi har firat faddersonen och tänt ljus vid graven.
Fast vi hinner tända ljus bara på en grav så minns man alla kära som gått bort.
Imorgon är det meningen att ta till vara dagsljuset och fota.
Idag blev jag fotad av en kamera i stolpen.
Den tyckte väl att jag körde (hoppas hoppas lite bara…) överhastighet.
Ounou. Man borde vara skarpare i trafiken.
Annars, bra dag!

Harmaata

Matot on kannettu sisään pikasiivouksen jälkeen.
Radio soittaa sopivan letkeää musiikkia, kahvi tuoksuu,
kynttilät on sytytetty, huokaus, perjantai.
Äkkiä rannalla piipahdus töitten jälkeen uuden ystävän (canon 6D!!!) kanssa.
Raudanharmaa, pilviä matalalla masentuneesti kuljettava taivas, rantoja kiertävät roskavanat muuttuivat kameran linssin läpi katsottuna ihmemaaksi!
Ainakin melkein.
Tai tällä hetkellä kaikki on melkoisen ihmeellistä uuden kameran kanssa. :)
Nyt, sauna, Vain elämää ja se on viikonloppu!

Snabbstädning gjort, kaffe doftar, radio spelar lagom bra musik,
här och där levande ljus
, japp, fredagen är här!
Hann göra en kort visit till stranden efter arbete med min nya vän (canon 6D!!).
Grått och tyst, deprimerande grått nästan,
och hur den förvandlas till vackra bilder.
Nästan magiskt.

Fast nu just känns allt som man fotar magiskt med nya vännen. :)
Nu, bastu, Vain elämää- ny avsnitt och vi tar helgen!