toukokuu 2012

Äitin tyttö, juoksee niin lujaa ettei saa tarkkaa kuvaa! :) Maastojuoksukisat, nuoruusvuosien painajainen.. Eipä kyllä tyttökään loikkinut ilosta mutta reippaasti veti, ehkä ne lyhyemmät matkat vievät hänetkin. Saatiin jo ihana, tuoksuva kevätilta joka viimeinkin jo antaa kesän tuntua. Laineet liplattaa ja kimmeltää auringossa, lokit huutaa ja muut linnut laulaa. Hiirenkorvaa puskee jo koivikko, mies suunnittelee ruohonleikkuuta (!). No huvinsa kullakin. Näyttelyn ripustus lähestyy, vielä on kehystämättä osa, mutta muuten on aika hyvä tilanne. Onpa kiva nähdä miltä kaikki näyttävät ripustettuina, jännää.

Mammas flicka, springer så fort att man får ej skarp foto! :) Terränglöpning, min mardröm i ungdomsåren.. Inte hoppa dottern heller av glädje men sprang duktigt, kanske det blir kortare streckor för henne också. Äntligen fick vi en doftande vårkväll som får en att tro på sommaren. Havet glittrar i solsken, fiskmåsarna skriker medan andra fåglar sjunger. Björkskogen blir grönare och grönare, mannen planerar att ta fram gräsklipparen (!), nå alla har egna intressen. Utställningen närmar sig med stormsteg, nästan allting är inramad. Det blir intressant och roligt att se hur de ser ut på väggarna.

Kuistilla tarkenee vihdoin ilman takkia ja lapasia. Ihana paikka lueskella uudelleen ja uudelleen sisustuslehtiä, tuntea hieman (jep, hieman) kateutta toisten uskomattomalle kekseliäisyydelle ja useimmiten, ahkeruudelle. Olisiko itsellä ainakin laiskuus aika iso este tiellä kohti harmonisesti, luovasti ja rohkeasti sisustetulle kodille, olisipa hyvinkin.

Olisiko sama tauti syynä siihen että aina matkalle, lyhyelle tai pitkälle lähtöä suunnitellessa, ilonloikat keskeyttää halvaannuttava kysymys -mitä panna päälle?? Sitten alkaa kaappien ahdistunut penkominen ja ostoslistaa tehdessä jo huokailee, mistä nämä tarvittavat vetimet löytää. Ja koska budjetti pitää olla niin kysymys kuuluukin mistä ne löytyvät järkevään hintaan? Luksusongelmia, eikö niin. Vedetään henkeä ja kuunnellaan linnunlaulua, kyllä se siitä.

Vid kvisten tål man sitta och läsa vackra inredningstidningar utan jacka och vantar. Härlig plats att planera, kanske lite (bara lite) känna sig avundsjuk till alla otroligt fint inreda hemmen. Månne inte lathet (för min del säkert) vara den största hinder före en harmonisk, kreativ och vågad inredning.

Och månne inte latheten vara orsak till en till problem. Nämligen när man får chansen att resa, kort eller längre resa, så avbryts glädjehoppandet av en panikartad fråga, ja men vad ska jag ha på mig?? Sen river man ut allt från skåpet, och redan när man skriver ner listan av de plagg som saknas, suckar man, HUR ska man hitta allt detta? Och till rimlig pris dessutom. Luxusproblem, eller hur? Man sitter ner, tar in andan, lyssnar på fågelsång, det ordnar sig, det gör det alltid. :)

Tämä kevätlämmön odotus alkaa jo ottaa hermoon. Eilen säätiedotus kertoi että Suomen lämpötila kohoaa ensiviikon kuluessa. Näin on. Eilen aamulla oli 3 astetta, tänä aamuna 5 ja rapiat. Voiko kevät olla näin pitkä. Sikälikin kun yleensä en ehdi ollenkaan mukaan kesän tuloon vaan yllätyn iloisesti tai joudun paniikkiin, mitä nyt pannaan päälle, eikö kalsareita enää.. Helsingissä on kuulemma jo lehdet puussa, kun taas Lapissa vielä on metri lunta. Ollaan sentään puolivälissä. :)

Det här väntan efter vårvärmen tär en. Igår lovade väderrapporten att det blir varmare i Finland inkommande veckan. Javisst, igår visade termomätaren på morgonen 3 grader, idag lite över 5. Kan våren vara så här lång. I vanliga fall hänger jag inte alls med våren, mittiallt är det varmt, oj vad härligt, eller så får man panik, vad ska man nu lägga på sig, inga kalsaren mera.. Jag har hört att i Helsinforstrakten är träden gröna, men i Lappland har en meter snö. Lyckliga vi här mittiemellan. :)

Aurinko onnittelee äitejä ainakin täällä Pohjanlahden rannalla, niin minäkin. Onnea äidilleni ja anopilleni! Minuakin muistettiin, tytär teki täytekakun ja poika croissantteja! Jep, onpa noin isoilla lapsilla nuori äiti! :)

Tillsammans med solsken gratulerar jag mammor! Grattis mamma och svärmor! Känner mig väldigt lycklig med dottern som bakade tårta och sonen som gjorde croissanter till mamma, jep, är inte det otroligt hur så stora barn kan ha så ung mamma.. :)

Lauantai on jo pitkällä mutta elpyminen eilisen 7 km rutistuksen jälkeen ei niinkään. Torstain jumppa ja seiskan juokseminen kovinta vauhtia mitä ikinä olen pinkonut (no vautsi vau!) ovat saaneet aikaan melkoisen pökkelökoipi efektin. Kuljen kuin hidastetussa filmissä, ajoittain ähkien ja voivottaen. Mutta yhtäkaikki JIHUU miten kivaa oli ylittää itsensä ja mikä fiilis painella menemään 3700 muun kanssa! Kiitos Anja ja Minna jotka painelivat edelläni, en siis voinut löysätä tietenkään kun kerta nekin jaksoi.. :) Ja luksusta päälle, suoraan saunaan ja pitsaa päälle täyttämään mahdotonta energiavajetta.

Lördag lutar mot kvällen redan men träningsvärk i benen ger sig inte. Känner mig super styv ovh rör mig liksom i slow motion med att ojjandet och suckandet påföljer. Men vad jag är NÖJD med mig själv! Sprang fortaste någonsin 7 km i går och det gick såå mycket bättre än jag kunde drömma. Tack Anja och Minna som sprang före mig, därför kunde jag ju inte sakta ner farten, för orkar de så orkar jag… :) Vilken fiilis att springa med 3700 andra! Och direkt från målområdet fick vi ta oss till bastun och därpå pizza att fylla på den massiv energiförlust.

Käytiin mökillä raivaamassa talven jälkiä, jotain saatiin aikaankin. Jatketaan taas kun piha kuivuu. Kävin nuuhkimassa rantasaunaa, voivoivoi kun saa sytyttää ensimmäiset tulet ja odotella parhaitten löylyjen valmistumista, istua kuistilla ja kuulla aaltojen loputonta laulua. Pian pian sekin hetki koittaa.

Vid villan städade vi bort vintern, eller började med arbetet. Det blir liksom mera färdigt efter marken törkar sig. Kollade bastun och stannade kvar en stund. Ååh vad jag längtar att få tända första elden i bastu ugnen, sitta vid terassen och höra vågornars oängliga sång. Snart snart..

Ei näitä voi vastustaa..

Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi saapuivat meille nämä ihanan väriset uusimmat Muumimukit. Meillä on muumimukit kovassa käytössä. Joku kiva juttu niissä on, kunnon värit, huumoria ja vaihtelua! Muki fiiliksen mukaan. Ja starttiin tasan 3 tuntia.. Vähän on takareidet jumissa eilisestä jumpasta, pystyykö nyt maksimisuoritukseen..? Mikä se edes on. Mutta hyvä olla etukäteen jo selittelyä. ;)

Inkommande morsdagen till ära fick de här härliga Muminmuggar flytta till oss. Vid oss använder vi flitigt Muminmuggar. Det är något med dom, fina starka färger, humor och variation. Muggen efter fiilisen. Och 3 timmar till starten.. Lite styva baklåren efter gårdagens jumppa, få se om man kan göra max prestation..? Och vad är det då? Men brukar man inte ha lite förhands excuses. ;)

Tuulee ja sataa, siis sataa kaatamalla. Numerolappu tarkoittaa ajanottoa 7 km matkalta. En ole kestävyysurheilija, menen vaan nauttimaan ystävän kanssa liikuntatapahtuman fiiliksestä. Näin olen sen itselleni selvittänyt. Ja säätiedotuksessa on juuri auennut muutaman tunnin sateeton aukko, heja heja, toivottavasti säärintama on noteerannut tämän. :)

Regnet det öser ner. Nummerlappen betyder att de ska ta tid hur länge jag håller på med 7 km streckan. Jag är ingen uthållighetsidrottare, jag ska gå och njuta av stämningen i en stor motionsevenemang med vännen. Så har jag sagt till mig själv. Och i väderrapporten öppnades just några timmars regnfri lucka, hoppas väderfronten har noterat detta. :)

Matka lähestyyyyy :)

Ehdittiin yllättäen pikavisiitille kotikonnuille. Käytiin koko porukalla Korpelan padolla tai Korpelan pajolla miten se oikiasti sanotaan. Enpä saanut aivan vapautunutta hymyä päälle tuohon kuvaan kun piti niin tosissaan kuvaajaa ohjeistaa.. :) Aivan hyvä meininki oli, kaikilla mukavaa harmaasta ja sateisesta kelistä huolimatta. Ja kuten ylimmäinen kuva kertoo, loma lähestyy, parin ilonhyppyä sen kunniaksi!

Glad överraskning, vi kom för en snabbvisit till hemtrakterna. Ingen avslapnad smile i bilden där, det blev en hel del -nej,nej gör inte så, utan så.. Men alla hade ändå trevlig kvällspromenad vid Korpelan pato, oavsett regniga vädret. Första bilden där, ooja, semesterresan närmar sig, måste ta några glädje hopp när man tänker på det!

Folkhälsanin aluetapaaminen eilen Larmon Bärgaksen kotiseutumuseolla. Uutta materiaalia ja hyvää mieltä!

Hikiset jumppakengäthän ne siinä palautuu aamun jumpasta! Olen saanut kevään ajan jumppauttaa eskarilaisia mahtavan Röris-jumpan tahtiin. Kuusivuotiaat on rehellinen yleisö, saan aina rohkeaa palautetta: Ei TAAS Röris, miks sää tuut tänne?? Tarja, olisitpa mun isosisko, miks sää meet kotiin? Jumppaajat joko ilosta tuikkien hyppivät kun täti näyttää (ja hiki tulee) tai haukotellen makoilevat ja yrittävät luikerrella salin nurkkaan. Sanoisin että rento ote on oivallinen asenne tässä hommassa!

Svettiga jumppaskoar där vilar efter morgonens passet! Jag har fått dra häftig Röris-jumppa för förskolebarn under våren. Sexåringar, ja dom är ärliga deltagare, jag får alltid frimodig feedback: Inte Röris nu IGEN, varfår kommer du hit?? Oj Tarja jag önskar du vore min storasyster, varför ska du gå hem nu? Man ser antingen söta glada barn som hoppar när tanten visar (och svettar) eller så ligger de gäspande längs golvet och försöker åla iväg. Jag tänker att det absolut bästa verktyg i det här arbete är det ordnar sig– attityden!