Eli kesäkauden avaus mökillä piti mennä niin että siellä on aikaa kuvata ja blogata. Tavanomainen pakkausprosessi kestää puoltoista tuntia eli aika kovaa menoa ja aivoherne on kovilla koska yleensä on palattu hakemaan ainoastaa mökin avaimet ja juomavesi, muut jää hakematta ja käytetään luovuutta. Näin ollen kaikki muu tarvittava välineistö ja paljon muuta tuli mukaan mutta mokkula jäi keräämään pölyä. Tyrmistynyt hiljaisuus vallitsi hetken minun ja nuorison yllä kun tilanne valkeni. Mies sen sijaan hipsi naureskellen hommiinsa. Helsinkiläistyneen vieraamme sanoja lainaten: luonnosta vieraantuminen alkaa olla todellisuutta. :)
Tässä nähdään kuka meidän perheessä selittää ja valokuvaa ja kuka tekee ne työt. On se ahkera.. :)
Onnenhetkiä on tuijotella rantasaunan ikkunasta ulos kun kipakat löylyt hivelee, tuli paukahtelee kiukaan pesässä, aurinko kimaltelee aalloilla..
Vilken lycka att titta ut från villabastu fönster, känna het doftande luften, höra när eld sprakar i bastu ugn, solen glittrar på vågorna..
Alltså meningen var att vid villan har man tid att fota och blogga. Men efter en intensiv packning (en och en halv timmes turné) hade man lastat ner alla grejer, allt man kan tänka sig och mycket mer, så fick vi konstatera med ungarna att mokkula (ingen internet) samlar damm där hemma. Det blev en tystnad utan like för en stund. Utom mannen som försvann skrattande ut. Eftersom det som finns inte med är inte med (hittils har vi svängt om bara för att hämta villanyckel och dricksvatten) så återstod det bara att vara utan. Men hur härligt hade vi ändå, med fin väder, fina gäster och finaste bastun.