Kohti hiljaista viikkoa mennään.
Hiljaista on vain koiran olo tällä hetkellä, Tinkan ontumisen syyksi paljastui alkuviikolla luupiikki
varpaassa. Vähän helpottikin että löytyi syy, suuria turhautumisen tunteita on aiheuttanut vetelä lenkki kaveri. Lenkkien pituudetkin on olleet varsin maltillisia, muutamaa kilometriä kerrallaan.
Samaa jatkuvaa pohtimista tämän koiran omistaminen on osaltaan kuin lasten kasvatus.
Tässä hommassa olen vain mielestäni todella paljon huonompi!
Viikolla on valmisteltu koululaisten pääsiäisvaellusta, on ollut hotellikuvausta ja kuva-albumin tekoa.
Hiihtokelit loppuivat Öjasta kertaheitolla ja yhtäkkiä illalla pajunoksia
hakiessa kuulin mustarastaan ihanan laulun hiljaisessa kevätillassa.
Paras kevätlaulu.
Hanget painuvat kasaan, alkaa olla sopiva hetki kaivaa palju lumen alta, ehkä pääsiäisenä
saisi vuoden ensimmäisen paljukylvyn.
Vi går mot stilla veckan.
Hos oss är det bara Tinka som har stilla liv, nämligen hon har sjukledigt pga benpigg i ena tå!
Vi tog en haltande lilla vän till veterinären och där hittades orsak varför hon har varit så motvillig att gå på länk sistone. Man känner sig så otillräckligt ibland som hundägare..
Under veckan har vi förberedd skolbarnens påskvandring, jag har haft roligt hotell fotografering, har jobbat med en fotobok, så härligt varierande igen!
Våren svepte över Öja under veckan, skidsspåret försvann men något härligt kom istället,
koltrastens vårsång! Hämtade videkvistar och njöt av tanken att våren, sommaren allting är framför oss.
Det börjar bli dags att gräva fram badtunnan, kanske blir det premiär under påsken!
