Viikolla meidän yhdistys Öjan Folkhälsan sai vieraita Vaasan Folkhälsanilta.
Uudella järjestösihteerillä oli hauskaa kun kerrottiin huumorilla ja suurella ystävyydellä siunatusta yhdistystoiminnasta. Onhan se uskomatonta että vuodesta 2004 saakka olen ollut jossain tehtävässä yhdistyksen hallituksessa! Vasta kun uskaltauduin ystävän houkuttelemana lähteä mukaan alkoi öjalaisuus minussa kasvaa. Ihmiset sen tekevät, yhdessä tekeminen ja jakaminen.
Olen ollut mukana aika monessa meidän kylällä, oppinut tuntemaan paljon ihmisiä ja se on parasta.
Alimmaisena kuvana viimeisin maalaus, siitäkin on yli 20 vuotta kun aloitin akvarellihommat.
Ja vielä yksi asia josta myös on lähes yhtä kauan, olen saanut olla erilaisissa tehtävissä, eri pituisia jaksoja meidän seurakunnassa!
Ei voi sanoa että nämä ovat unelmien täyttymys, en osannut nuorena unelmoida mistään.
Mutta nämä molemmat asiat ovat tulleet elämääni juuri oikealla hetkellä ja tuntuneet unelman täyttymiseltä.
Rukousvastauksia ne ainakin ovat. Niitä vastauksia jotka huomaa kirkkaimmin kun vilkaisee taakseen.
Polku jolla jokainen askel aukeaa oikealla hetkellä, elämänpolku.
Under den gångna veckan fick vårt förening gäster från Landskapsföreningen Folkhälsan i Österbotten.
Nog var det givande att blicka lite bakåt och framåt vad vi har gjort under åren och vad vi skulle kunna göra.
Vi roade den nya organisationssekreteraren med berättelser från tiden
när vi började tillsammans (20 år sen!!) och vad vi håller på med. En lyckad kväll helt enkelt.
Jag är så glad att jag vågade komma med i styrelsen 2004, den har givit mig så mycket. Man kan säga att då började jag känna mig som öjabo på riktigt. Det är människor som gör det och att man gör saker tillsammans.
Det är också 20 år sen när jag började måla akvarell.
Och började jobba i olika uppgifter i vår församling.
De här sakerna har givit mig så mycket glädje, innehåll och gjort mitt liv rik.
Mest känns allt detta som bönesvar fast man inte alltid ens kan lägga ord på det man önskar.
Saker har hänt i rätta tid. Tacksam.
