Viikko sitten mentiin koiran kanssa keskiyöllä iltapissalle ja tienoo ei ollutkaan äänetön ja autio.
Sen sijaan valtavan traktorin varoitusvalo välkkyi ja paalikärryn kanssa taisteli kolme nuorta miestä.
Siinä kun äimisteltiin koiran kanssa pysähtyi tuttavien auto kohdalle iloisesti moikkaamaan, ehdin vain sanoa että mitä te kaikki teette täällä keskellä yötä kun pojat tulivat apua pyytämään.
Jäätyneitä jarruja piti ruuvata, Tomppa lähti auttamaan. Hyvä etten vienyt pakkasessa taisteleville pojille kahvia ja sämpylöitä.
Nämä korkeintaan parikymppiset nuoret miehet saivat monen tunnin säätämisen jälkeen jarrut kuntoon, lastasivat lisää paaleja ja ajoivat kotiin. Sydän pakahtuu, nuoret tuottajat! Itse tehdään, korjataan, ajetaan kivitalon kokoisia traktoreita.
Suomen toivot.
Toisenlaista pakahtumista koettiin kylällä torstaina kun paloautojen jono sammutti tulipaloa ”Rainerin kaupalla”. Kauppa se oli silloin kun tulin Öjaan ja oli ollut ainakin 60-luvulta asti. Nyt asuntoina eikä kenellekään onneksi käynyt mitenkään.
Arvaamaton on ihmiselämä.
