Palataan vielä noihin Laajalahden kuvauskeikan tunnelmiin. Annika näppäsi huomaamattani minusta kuvia kun otin kuvia. :)
Tässä pari jotka kehtaa julkistaa. Lopuille nauroin hyvät naurut. Tilanne on sama kuin aina valokuvattaessa. Milloin sitä on itseensä tyytyväinen kuvissa?
Harvat on ne joista oikein tykkää. Sitä toivoo että se paras puoli tulisi esille, ja sitten varsinkin toivoo että sellainen ”paras puoli” on olemassa! :)
Ihmisiä kuvattaessa (ihanaa hommaa!) huomaan että jokaisessa meissä se paras puoli on. Hymyä, luottamusta ja hyvää tuulta niin jo vain jokaisesta saa hyvää kuvaa.
Paras ja tärkein juttu on kuitenkin ensin koittaa tykätä itsestään, tämmöinen sitä on ja sitten opetella nauramaan itselleen!
Huomenna onkin kummipojan konfirmaatio Kaarlelan kirkossa, sinne ilomielin osallistumaan hienoon päivään. :)
Här kommer ännu bilder från Laajalahti när faddersonen skulle fotas.
Annika fotade mig när jag fotade. :)
Här några som kan publiseras. Resten av fotona skrattade jag ordentligt. Såsom alltid med när man blir fotad. Man hoppas och ber att man skulle se så bra ut som möjligt i dom. Kanske även lite bättre än man är. Att det bästa som man tycker att man har skulle komma fram. Liksom.
Hittils när jag har fotograferad människor (hur roligt!) märker jag att alltid får man fram fina sidor av alla. Le, lita och lite gott humör, det blir bra det!
Det bästa i min tycke, är att man försöker lära sig att tycka om sig själv. Så här är man, och viktgt, skratta åt sig själv!
Imorgon är det konfirmation av faddersonen i Sockenkyrkan,
så glad att vi får delta det. :)
Tässäpä sunnuntai-illan kuvasatoa.
