Sunnuntai flunssaisena sujuu yllättävän stressivapaasti. Välillä on tautia, ei sille mitään voi.
Vähän enemmän on sunnuntain tapaan panostettu ruokailuun, sitten kaikki häviävät tahoilleen ja keittiöön jäävät minä ja tiskikoneen hyrinä. Kohta metsälenkiltä palaa Tinka ulkoiluttajineen ja keitetään kahvit.
Koti on vähän sinnepäin järjestyksessä, jos vain löytäisi energiaa järjestellä paikat kunnolla. Tai jopa löytäisi kadonneen sisustustarmon!
Ehkä nyt vain esimerkiksi hyvällä omallatunnolla lukisi kirjaa. Hmm…
Förvånansvärt lugnt tar jag förkylningen denna söndag. Man blir ju sjuk emellanåt, inte kan man stoppa varje virus inte. På sedvanligt sätt har vi lagat lite bättre mat och nu har alla försvunnit, kvar i köket finns jag och diskmaskinens härlig ljud.
Snart återvänder Tinka & co från skogspromenad och vi kokar kaffe.
Hemmet är lite stökig, bättre ordning skulle jag vilja ha, men hur hitta energin?
Kanske jag ställer mig på soffan med en bok, med god samvete dessutom.