Singerin jalat saatiin viimein sisälle, pöytälevynä mies käytti vanhoja lautoja joissa näkyy oksien ja vuosien tuoma patina, juuri niinkuin pitää. Tykkään kovasti! Tässä huonekalussa on parasta kuitenkin historia, tällä Singerillä on ommeltu nahkavaatteita ja tuotu elanto perheelle. Saimme sen perintönä kun Ruth-mummun oli aika lähteä. Sitä katsellessa mietin iloista mummua jonka positiivisuus, loputon vieraanvaraisuus ja rakkaus jäi meille vielä tärkeämmäksi perinnöksi.

Äntligen fick vi Singer-bordet inne. Gubben gjorde bordskivan av gamla bräden som har så vacker yta. Jag gillar gillar! Det bästa med den här möbeln är ändå historien bakom det. Det har syts otaliga mängder läder med det, och därmed skaffats levnadsbröd till familjen. Vi fick ärva bordet när kära Ruth-mommo dog. Henner ändlösa gästfrihet, kärlek och positiv inställning till livet lever kvar i oss.

Tänään Uudessakaarlepyyssä Kirkkotorilla työn puolesta. ”Nyykaabi” niin kuin täällä murteella kauniisti lausutaan on upea rannoiltaan. Kirkko on erikoinen ja hieno sisältä, messu keskellä viikkoa on vähän arjen luksusta sanoisin.

Postissa illalla huvitti miten äkkiä tuollainen rauha ja hyvä mieli pakenee kun on kyse jonottamisesta. Klassinen päätös kassalla, minkä jonon valitsee. Lyhin tietenkin, mutta onko sitä varmasti? Kenellä näyttäisi olevan lyhyt asia (tämänhän päältä näkee, hohhoijaa!) ja sitten jonon päähän. Ja tuntuupa että aina, (ei tieteellisesti todistettu) viereinen jono vetää kuin siimaa ja oma ei liiku ollenkaan. Vierestä ihmiset toimittavat asian ja häipyvät, no nyt olisin kassalla jos tuon jonon olisin ottanut ja nyt olisin jo autossa.. Hoksasin sitten hengitellä rauhallisesti ja ajatella että, no oikeastaan muutama minuutti sinne tänne ei vaikuta pätkääkään tähän päivään, että take it easy, ja tänään se toimi! :)

Fick uppleva idag Nykarleby, finaste ”Nykaabi” kyrkan och Kyrktorget. Vi deltog i mässan, och det tycker jag är vardagslyx.

Senare på kvällen i posten tänkte jag hur snabbt den lugna och glada känslan inombords försvinner när man stiger i en kö. Först måste man besluta vilken kö man ska ta, kortaste förstås men vilken är på riktigt den kortaste, vem ser ut att ha mycket kort ärande (logiken??) och sen tar man sin plats i köen. Och det känns som ALLTID går den andra kön fortare fram. Där står man och ens egen kö rör sig inte alls, medan folk strömmar ut från kön bredvid. Nu for den plats jag skulle ha haft, nu skulle jag redan sitta i bilen på väg hem.. Ja, vettet liksom rinner ur en när man står där och funderar. Men idag, tog jag tag i kragen min, jag har ju faktist tid, några minuter spelar ingen roll, och idag jag lyckades lugna ner mig! Heja jag! :)

Näin vietettiin miehen synttäreitä hyvin pienellä kaavalla, appivanhemmat olivat apunamme pienentämässä synttärikakkua. Täytekakkujen tekeminen on kuin taiteen tekemistä, saa suunnitella värit, materiaalit ja sitten mielikuvitus töihin! Tässäkin voisi kehittyä vaikka kuinka, mutta sitten niitä kakkuja pitäisi tehdä muulloinkin kuin synttäreille ja meitä on vain neljä kappaletta tässä perheessä. Ja jonkunhan ne pitää syödäkin, että rajansa se on tälläkin luovuudella oltava.

Mannens föddiskalas blev firad minimalt, det är roligt det också någongång. Att baka födelsedagstårta är en roligt grej. Man får planera på färger, material och sen gäller det att låta fantasin flöda. Att bli riktigt pro i det här grenen, skulle ju kräva mera träning, men vi är ju bara fyra stycken i familjen, så det räcker inte med att baka till kalas. Och ska man öva stup i kvarten så ska man ju äta sina skapelserna också, så kanske man riktar sin kreativitet mest till något som inte går att äta! :)

Lauantai-ilta, on leivottu, lenkillä käyty ja saunattu. Nyt pientä herkuttelua ja pötköttelyä, aivan parasta! Kuvat eiliseltä mökkikeikalta, oli ihana ilta sekin. Leivonnaisista olisi voinut vähän kuvaakin tänään ottaa, mutta tuli vähän säätöä omenakeikauskakun kanssa. En ollut ihan skarppina, ja leipoessa pitää olla skarppina!

Saattoi olla vähän reilu rasvan määrä, tai nälkä kurni ja pizza odotti uunivuoroa, mutta onnistuneen keikautuksen jälkeen huomasin että kaakku oli keskeltä sanotaanko medium. Mielenkiintoista, keikauttaako paakelsi takaisin muottiin (no ehkä ei), tarjota vähän vetelänä (no ei varmasti) eli uunipellille vaan ottamaan lisää lämpöä. Ei tullut täydellistä, mutta tietämättään koekaniinina toiminut poikani kehui että hyvää on! :) Välillä pitää hyväksyä ettei ole täydellinen (tässäkään asiassa). ;)

Lördagskväll, vad skönt! Lite bakning, lite kvällslänk och skön bastubad därefter. I like saturdays! :) Bilderna är från igårdagens villabesök, en skön kväll den också. Idag var det meningen att fota lite bakverk när man nu var på gång, men det blev inte riktigt som jag hade menat. Man ska vara på skarppen när man bakar, och det var jag icke!

Det kunde vara för stor mängd av smör eller så blev kurrandet i magen för mäktig och pizzan väntade på sin tur i ugnen. I alla fall, när jag väl hade tagit ut äppelsvängskakan ur ugnen och fått en lyckad landning på tallriken (man ska ju kasta kakan uppåner) märkte jag att bakverket var, ska vi säga lite medium i mitten. Nå just joo! Ska man försöka kasta kakan tillbaks till formen (nähä, det går nu inte), ska man bjuda det som det är, medium (knappast!) nå fram med ugnsplåten och tillbaks till värman. Ingen perfekt äppelkaka precis, men sonen smakade omedvetet om kvällens händelser kakan och tyckte kakan var mums. Så, man måste godkänna att man är ej perfekt (i den här grenen heller)! ;)

Ifolor kiittää kun ulkoiset kovalevyt pettää. :) Kysymys kuuluu onko piirongin laatikko varmuustasoltaan kovempaa luokkaa kuin kovalevy tai tikku tai cd? Tuota sen enempää pohtimatta voin vain sanoa että parempi mieli on ainakin nyt. :) Sitä paitsi tykkään pitää kuvaa konkreettisesti kädessä. Lienee samaa osastoa kuin kirja sata kertaa ennemmin kuin e-kirja tai lehden luku ruudulta. Paperi on paperi. Hyvä kuva saa hyppäämään ilosta ruudulla, se on selvää. Mutta muistot kaikesta perheen kanssa tekemisistä ovat ainoassa oikeassa paikassa paperimuodossa ja piironginlaatikossa! Jotkut jopa saavat albumeita aikaiseksi, mutta silloin vaaditaan jo kovan tason arkistointigeeniä, mielestäni.. :)

Ifolor tackar när yttre hårddisken sviker. :) Frågan är bara vilken har hårdare säkerhetsnivån, skrivbordslådan eller hårddisken, minnepinnen eller cd:n? Åtminstone är jag mycket gladare nu, när jag har bilder i handen. :) Att hålla fotot konkret i handen går inte att jämföra med att bläddra bilder från skärmen. Går i samma linje där som med böcker, dvs hundra gånger hellre läser jag en pappersversion än e-bok eller tidning från skärmen. Visst hoppar man av glädje när man ser ett superfint foto från skärmen, men att ha sparat minnen av allt vi gjort med familjen, ja de ska jag ha i skrivbordslådan. :)

Vissa skapar ju riktiga album, men där krävs det redan en mycker stark arkiveringsgen, tycker jag.. :)

Omenapuumme tekivät oharit pahemman kerran tänä kesänä. Sato on lähellä nollaa, viime kesänä roudasin monta prisman kassia hevosille syötäväksi! Yllä varsin selkeä tilanne arvio. Anopin puun hedelmä siinä voittaa meidän omenan 100-0 sekä koon että maun puolesta! Vaan onneksi asutaan lähellä aina valmiina vastaanottamaan ihania syksyn antimia. :)

Vår äppelskörd blev en grande besvikelse i år. Ja ni ser ovan ett exempel av skörden, svärmors äppel vinner vårt pyttelilla äpplet 100-0 både i storlek och i smak! Ifol fick jag bära flera prismapåsar fulla med äpplen till häststallet. Men tack o lov bor man nära sina svärföräldrar, alltid redo att ta emot hösten smaklig skörd! :)

Saan vielä tämän viikon nauttia aamukahveista melko myöhäiseen ajankohtaan, ensi viikko näyttää jo toiselta. Piintyneenä sokerihiirenä päätin jättää maitokahvistani sokerin pois tuossa kesällä. Joo, siinä ei kuule kauan mene kun et pystyisi edes laittamaan kahviin sokeria enää, sanottiin kun nyrpistin nenää. NO, miten kauan tähän tottumiseen nyt sitten menee!? Tähän mennessä olen ratkaissut asian nauttimalla leivonnaisen kupillisen kanssa, logiikka kyllä hieman ontuu, jos tavoitteena on vähentää sokerivuoren määrää.. :) Voi elämän kiemuroita! Nyt, palaan miettimään ensi viikon jumpan kiemuroita ja askelia, siinähän se kompensoituu se leivonnainen jos toinenkin. :)

Ännu den här veckan har jag chansen att njuta av mitt morgonkaffe lite senare, nästa vecka ser redan helt annorlunda ut. Under sommaren bestämde jag att njuta av mitt kaffe med mjölk utan socker. Bara för att jag tycks få ner stora mängder av socker utan problem. Ja, vet du, det tar inte länge innan du kan inte äns dricka kaffe med socker, sa de åt mig. NÅ, hur länge är länge unfegär då?! Hittils har jag löst problemet med kex, bulle eller sånt. Logiken liksom haltar lite då. :) Ojjoj dessa livets svåra beslut! Nu, blir det mera beslut av annan sort när nästa veckas jumppa ska ta form. :)

Venetsialaiset juhlittu! Vieläkin on iloinen mieli siitä että saatiin niin upeat ilmat! Ja mukavalta tuntuu sekin että tämä huvilakauden päättäjäisjuhla on ”liian aikaisin” sillä eihän nämä mökkikelit vielä ole katsottu loppuun. Aivan niinkuin juhannuksena, nytkin melkein joka mökki täyttyy asukkaista ja rannat hohtavat tulien loistetta. Aamuyöhön jatkuu rakettien ja pommien pauke. Kun ei omista lemmikkejä niin terassilla viltin alla on ihan mahtavaa seurata tätä juhlaa! Sen mitä valokuvaamiselta ehtii tietenkin.

Nu har vi firat Venetziaden! Sån väder vi fick, värmer ännu i hjärtat. Vi fick äta ute och följa när solen gick ner. Samma takten när solen ljus började försvinna, ökade raketskjutningen tempo, och fortsatt till morgonnattens timmar. Så ljuvligt att sitta under filt vid terassen och mysa med alla facklor och raketljud. Roligt med att villasesongens avslutningen kom ”förr tidigt” för att vår sesongen den fortsätter ännu en bra bit. Ännu finns det lite sommar kvar, och sen tar vi hösten emot.

Ensin upea auringonlasku ja kohta alkoi punertava kuu hiipiä ylös taivaalle!

Först en härlig solnedgång och därpå började månen klättra upp i himlen!