Jonotusta


Tänään Uudessakaarlepyyssä Kirkkotorilla työn puolesta. ”Nyykaabi” niin kuin täällä murteella kauniisti lausutaan on upea rannoiltaan. Kirkko on erikoinen ja hieno sisältä, messu keskellä viikkoa on vähän arjen luksusta sanoisin.

Postissa illalla huvitti miten äkkiä tuollainen rauha ja hyvä mieli pakenee kun on kyse jonottamisesta. Klassinen päätös kassalla, minkä jonon valitsee. Lyhin tietenkin, mutta onko sitä varmasti? Kenellä näyttäisi olevan lyhyt asia (tämänhän päältä näkee, hohhoijaa!) ja sitten jonon päähän. Ja tuntuupa että aina, (ei tieteellisesti todistettu) viereinen jono vetää kuin siimaa ja oma ei liiku ollenkaan. Vierestä ihmiset toimittavat asian ja häipyvät, no nyt olisin kassalla jos tuon jonon olisin ottanut ja nyt olisin jo autossa.. Hoksasin sitten hengitellä rauhallisesti ja ajatella että, no oikeastaan muutama minuutti sinne tänne ei vaikuta pätkääkään tähän päivään, että take it easy, ja tänään se toimi! :)

Fick uppleva idag Nykarleby, finaste ”Nykaabi” kyrkan och Kyrktorget. Vi deltog i mässan, och det tycker jag är vardagslyx.

Senare på kvällen i posten tänkte jag hur snabbt den lugna och glada känslan inombords försvinner när man stiger i en kö. Först måste man besluta vilken kö man ska ta, kortaste förstås men vilken är på riktigt den kortaste, vem ser ut att ha mycket kort ärande (logiken??) och sen tar man sin plats i köen. Och det känns som ALLTID går den andra kön fortare fram. Där står man och ens egen kö rör sig inte alls, medan folk strömmar ut från kön bredvid. Nu for den plats jag skulle ha haft, nu skulle jag redan sitta i bilen på väg hem.. Ja, vettet liksom rinner ur en när man står där och funderar. Men idag, tog jag tag i kragen min, jag har ju faktist tid, några minuter spelar ingen roll, och idag jag lyckades lugna ner mig! Heja jag! :)