Anu sai ystäviltä valokuvaus lahjakortin minulle ja oikeaa ajankohtaa on haarukoitu eri syistä aika kauan. Ja lauantai aamuna saatiin kaikki sopimaan ja lähdettiin metsään. Käveltiin polulla, puhuttiin elämästä, kuunneltiin linnunlaulua, kuvattiin ja taas puhuttiin. Askel oli keveä ja hymy leveä kun palattiin! Ihmeellistä miten paljon se ihmiselle antaa, että näkee itsensä armollisesti ja yllättyy iloisesti. Että saa jakaa iloja ja suruja mutta ennenkaikkea nauraa yhdessä. Se on kultaa se.
Työn juhlaa oli tämäkin vappu. Kevätkelien parasta antia saatiin yllättäen ja sehän tarkoitti ettei tänään juuri sisällä ole oltu. Pitkän aamulenkin jälkeen makkaranpaistoa ja pihan haravointia niin kauan kuin jaksoi. Sopivin väliajoin tankattiin simaa ja munkkeja. Illalla vielä syötiin lisää munkkeja kun saatiin vanhemmat ja nuoriso kylään. Ja Hennaa ehdin kuvata, sekin oli juhlaa. Uskomatonta on seurata miten tuo ihme kasvaa päivästä toiseen. Niin on alkanut toukokuu.
Aika kotoisaa rauhoittua viikonlopun viettoon kun vesisade jatkuu vaan, kynttilät sytytetty (koska kylmän kalseaa), radiosta tulee merisää, kahvi tuoksuu ja kohta sauna lämpiää. Kotoisaa ja onnellista. Viereeni istahti eilen kyläkirkolla leski jonka yksinäisyys tuntui musertavalta. Puoli vuotta oli kulunut kun elämä kääntyi tavalla jota ei ikinä toivonut. Yhtä kauan oli heilläkin yhteistä matkaa takana kuin meillä Tompan kanssa. Yli kolmekymmentä vuotta. Yritän aina kun jauhelihan paistaminen ärsyttää liikaa, kukaan muu ei siivoa, tuota tai tätä ei ikinä tehdä, pysäyttää itseni. Onko se mitä toivon varmasti se mitä toivon? Mitä se tarkoittaisi ettei ikinä tarvisi paistaa jauhelihaa kellekään? Onko tämä mitä minulla on juuri nyt parasta mitä voisin toivoa? Jos näkisin koko elämän kaaren, jos näkisin sen mitä Luojamme näkee, koko polkumme. Niin, aika nopeasti kiitollisuus on ihan helppoa ja pinnistelemätöntä. Harmaa, kylmän kalsea onnellinen perjantai.
Keskiviikkona oli juhlallista, kirkossa järjestettiin Hääyö hienon päivämäärän kunniaksi, 24.4.24 ja useampi pari päätti tulla yhdessä alttarille saamaan liitolleen siunauksen. Minä sain kuvata kaksi paria, molempia saatiin pikkuhetki kuvata ulkosallakin, takatalvien määrää ei enää jaksa edes miettiä, katse vaan tulevaan, sulavat ne nämäkin lumet. Takatalvet siinä unohtuu kun saa ottaa osaa ihmisten iloon. Tänä iltana kävin Öjan kyläkirkossa kun sinne oli kutsuttu vieras Ruotsista rukousiltaan. Juhlallista vähintäänkin oli sekin kun tavallisena torstaina pieni kirkko täyttyy ääriään myöten iloisesta joukosta ja autot täyttivät tienvarsia. Juhlaa oli viime viikonloppuna kun vietettiin 50 v synttäreitä Nokialla ja juhlaa keskellä arkea näiden tapahtumien myötä.
Samalla kun aloitin tämän päivityksen teon kuuluu radiosta Sommartiden hej hej.. Perjantai-ilta ja aurinko paistaa keittiöön iltakahdeksalta. Ulkona laulaa mustarastas kuusenlatvassa, palju on viimein sulanut lumen ja jään alta, lumet on sulaneet tosi nopeasti pihalta. Ilmassa on niin paljon kevättä, sitä on myös kaivannut niin paljon että lapioin ja kolasin lunta tänään auringossa että kasat häipyisivät mahdollisimman pian. Ja sauna lämpenee. Tästä tulee hyvä viikonloppu, paljun lämmitystä ja sunnuntaina hartaus kyläkirkossa.
Kevään merkkejä sekin että sade piiskaa ikkunoita kun kirjoittelen, loskaa ja harmautta kaikkialla ja nämä kuvat ovat eiliseltä. Aivan uskomattoman ihana auringonpaiste, täydellinen nuotiokahvi ja jäällä kävely ilma. Tämän päivän harmauden pelasti taas iloinen joukko rivitanssijoita illan päätteksi. Flunssa on väistynyt ja uusi viikko alkaa. Hyvällä mielellä sitä kohti!
Kevät jatkuu hitaasti. Jäätävä tuuli mutta valoa on ja se on ihanaa. Metsälenkillä kuulee jo mustarastaan kevätlaulun! Tänään meidän yhdistys aloitti eläkeläiskahvit kerran viikossa kaikille öjalaisille. Oltiin siellä Tettin ja pikkuisen Moan kanssa tervehtimässä kahvittelijoita. Voi että kaksivuotiaan meno on hauskaa seurattavaa. Sain kuvata mutta lopuksi Moa tuumas että laita tuo pois. :D
Sakta men säkert fortsätter våren. Man hör koltrastens ljuvlig vårsång i skogen! Idag började Folkhälsans pensionärskaffe vid Byacenter och många på kaffe. Riktigt roligt! Lilla Moa var yngsta deltagare, gav glädje till allihopa. Jag fick fota en stund men sen tyckte hon att lägg bort hede och gick hem med mommo. Tvååringar, ljuvliga varelser!
Pääsiäinen on ollut harmaa mutta iloinen. Flunssa ei äitynyt ihan hirveäksi, pääsiäiseksi ostetut kukat on tuoneet väriä ja iloa. Nämä ovat vielä pieniä iloja sen rinnalla että saatiin koko perhe koolle yhteisen ruokapöydän ääreen juttelemaan ja nauramaan. Ihmettelemään suomalaisia ja ruotsalaisia tapoja. Ihmettelemään että meitä on kesällä yksi ihminen enemmän. Sunnuntaina olin kirkossa kun täysi kirkkosali lauloi pääsiäisvirsiä ja iloitsi pääsiäisen sanomasta. Toisena pääsiäispäivänä käytiin jo perinteisesti Kannuksessa lounaalla. Uusi viikko alkaa ja vesisade muuttui hyytäväksi pohjoistuuleksi. Lähdettiin koiran kanssa lenkille ja tuntui että lätäköt jäätyivät sitä mukaan kun matka eteni. Satoi lunta. Silti, iloisin mielin kohti kevättä.
Kiirastorstain iloja, flunssa ei äitynyt niin pahaksi etten olisi jaksanut hakea ihania kukkia tai kärryllistä ruokaa. Kevät on tänään paistanut, sirputtanut, sulattanut lunta ja jäätä, sotkinut pienet karvaiset tassut rapaan ja lämmittänyt sielua. Sauna lämpiää nyt ja kohta saa istua jäähyllä hetken hiljaisessa kevät illassa.
Skärtorsdagens glädjeämnen har varit små, jag har orkat hämta blommor o mat. Förkylningen irriterar nog men glädjen övervinner. Våren är här, snön smälter, fåglarna sjunger, hundtassarna är smutsiga. Nu blir det bastu. Egentligen stora glädjeämnen ändå.
Kuvia Kokkolan kirkon siunaamiselta käyttöön remontin jälkeen unohdin näyttää. Ihmeellistä oli saada olla mukana töissä harvinaisessa tilaisuudessa. Hiljainen viikko on keskiviikossa ja hiljaista tästä tuli kun osui flunssa kohdalle. Jaksaa sentään laahustaa koiran perässä pieniä lenkkejä. Kyllähän pienet flunssat kestää, huonommin kestää peruuntuneet suunnitelmat, perheen yhdessäolot, kivat tekemiset jotka jäävät välistä. Kun olisi niin hirveän kivaa… Helppoa on myös sanoa että joskus pitää olla tylsääkin, niin se vain on. Aika paljon vaikeampi on minun kestää tylsää. Vaikka kuinka hyviä kirjoja olisi vieressä, sarjan katsominen netflixistä on helpompaa. Tylsä pakottaa välillä toteamaan että et saa itsestäsi otetta. Ja kun sitä tylsää on riittävästi, löytyy vähän otettakin ja tarttuu kirjaan. Ja kiittää jälkikäteen että oli hetken tylsää. Ihminen, aina armoa vailla.
Jag fick vara med när Gamlakarleby stadskyrkan togs i bruk efter renoveringen. Biskopsmässan var fin, sällan om aldrig får man vara med när kyrkan välsignas i bruk. Stilla veckan blev rätt stilla för min del. Fick förkylning efter helgens magafari. Nog är ju förkylningen något som man klarar av, irriterande är det ju. Mest klagar man ju över allt roligheter som man missar… Oj vad lätt det är säga, en människa ska ha lite tråkigt ibland. Åtminstone de andra människor borde ha lite tråkigt. Det är lätt att klaga, lätt att öppna netflix istället för en bra bok. Tråkigheten visar brutalt det man tror man är bra på. Så tydligen i tråkiga stunder har man möjlighet att göra lite bättring. Ta boken i handen ibland istället telefonen. Tacka senare att man gjorde det. Tacka även för tråkigheter. Ny nåd för varje ny dag, det tackar man för.
