Tämä viikonloppu tuntui aluksi aivan vapaalta vaikka sunnuntaiksi oli varattu kahdet kuvaukset.
Käsittämätön onni oli myös että sain siivottua jo torstai-iltana. Eli perjantaina töiden jälkeen lounas kaupungissa Tompan kanssa (no oho!) ja kotiin viikonlopun viettoon. Palju tulille ja vähän kuvien editointia ennen iltaa.
Sitten sitkeä nuha otti vauhtia ja lauantai-aamupäivänä oli niin vetelä olo että kaikki riemumielin tehdyt suunnitelmat sai heittää ja maata sohvalla sen sijaan. Iltapäiväksi olo vähän virkistyi mutta henkinen pilvi ei väistynyt pään päältä.
Kaikki oli pilalla. Viikkojen kiire ja töiden paljous taitaa painaa repussa kun läikkyi niin yli.
Olin kuulemma aika hankala.
Sunnuntai pelasti synkeät mietteet. Yllärivieraat aamupäivällä, kivat kuvaukset välissä ja iltakävelyllä itse poikettiin yllärivierailulle tuttujen pihalle. Voi että. En ole sitten yhtään yllätysvierailija mutta joskus osuu hetki kohdalleen.
Hyvällä mielellä siis tästäkin viikonlopusta kohti maanantaita.

Denna helg kändes i förhand som en helt ledig helg fastän jag hade två fotograferingar bokade för söndag.
Dessutom hann jag mirakulöst städa redan på torsdag kväll så i princip en superlyckad start för helgen.
Badtunnan på fredagskväll var rent av lyx.
Sen tog förkylningen fart på nytt på lördagsmorgonen och istället för uträtta allt som jag hade planerat att göra fick man ligga på soffan. Eftermiddag var dock piggare men moln ovanpå mitt huvud försvann inte.
Tydligen väger höstens alla jobb för att jag blev så vansinnigt sur.
Men men, söndagen kom och överraskningsgäster på förmiddagen! Så kul!
Fotograferingar gick smidigt och på kvällspromenaden gjorde vi själv en överraskningsbesök på bekantas trädgård!
Sånt händer inte ofta. Så till sist var det ändå en lyckad helg, inte som man tänkte det skulle bli men bra i alla fall.

Kävellessä autolta laiturille kirkastuu miksi kannatti jättää siivoamaton talo taakseen,
päättää jatkaa töitä huomenna tai ylihuomenna ja pakata autoon syötävää vuorokaudeksi.
Tämä on niitä päiviä kun juuri tämä piti tehdä.
Päivät ovat äkkiä illassa näinä aikoina kun töitä on siunaantunut paljon.
Ajatella silti mikä huikea ero tuohon outoon koronakevääseen ,
kun päivät olivat väljiä ja huoli väijyi mukana, mitä ihmettä nyt sitten keksitään.
Saadaan täällä rannalla nyt hetki vetää henkeä kun hämärä jo hiipii kirkkaan ja kylmän veden ylle.
Odotella saunaa.
Mitenkä idyllistä tämä nyt oliskaan jonsei kotivara metsurini heiluisi kuin
viimeistä päivää harventamassa takametsää ennen kuin tulee liian pimeää..
Joidenkin huvit on vaikeampi ymmärtää mutta pääasia että saa toteuttaa itseään.
Sunnuntaina on pihakirppis koko Öjassa! Meilläkin.
Tulkaa käymään! Kahveja en lupaa mutta pihalla pyöritään klo 10-14.

Iltaan meni ennen kuin ehdittiin mökille perjantai-iltana.
Olen nauttinut kesästä ja syksyn tulokin on sujunut suuritta ahdistuksitta. Niinpä yllätyin haikeuden tunteista kun avasin mökin oven ja sytyteltiin takkaan tulet, latasin kahvinkeittimen ja jäätiin odottamaan mökin lämpenemistä.
Mihin kesä meni? Ehdinkö kumminkaan nauttia hetkistä?
Nytkö mennään jo kohti räntää ja pilkkopimeää. Ihmetellä saa myös miten ei ehdi blogin ääressä pysähtyä kuin harvakseltaan nykyään. Illan menevät kyllä aika myöhään kun taas teen kahta työtä.
Niinpä taas saatte kuvia ja tunnelmia täältä rannalta. Täällä ei onneksi olla yksin.
Veneet pörräävät ja ihmisten ääniä kuuluu sopivasti.
Illalla haikeat tunnelmat häipyivät kun lämmittelin saunaa. Auringon laskettua tulin saunasta ja istuin
terassilla katsellen taivaan ruskoa, tulia ja lyhtyjä, taivaalle syttyviä tähtiä.
Kuuntelin kuinka mökin takana haavan lehdet havisivat iltatuulessa,
kaukaa saattoi erottaa maininkien kohinaa ja tulikorissa rätisi tulet.
Ja enempää ei voi hetkessä elämää elää kuin juuri siinä pimenevässä illassa.
Miten paljon aikaa meneekään haikailuun mitä minulla voisi olla, mitä voisin olla.
TÄMÄN kaiken olen saanut Luojaltani, tämän elämän elettäväksi!
Kiittäen joka askeleella hipsin mökin lämpöön syömään iltapalaa.
Eläköön elämä, sen karheat ja silkkisen sileät hetket!

Venetsialaiset on vietetty ja vaikka vihreys on sama, valon määrä on sama, on ilmassa syksyyn kääntyvä tuoksu.
Harvoin on ilmatkin osoittaneet huvilakauden päättymistä niin selkeästi kuin tänä vuonna.
Perjantaina saavuttiin ihanaan kesäiltaan, tuuleton lämmin ilta helli pitkälle yöhön.
Lauantaina saapui pilvinen ja sateinen sää, mutta lämmin.
Terassilla istuttiin puoleen yöhön nauttien tulista ja komeasta paukkeesta läpi saariston.
Sunnuntaina herättiin raikkaaseen tuuleen ja viileään ilmaan.
Äiti ja isä viettivät tulien juhlaa meidän kanssa.
Tänään on jo yksi perhe kuvattu ja päätetty viikonlopun vietto kotona paljussa.
Syksyn saapuminen tuntuu hyvältä koska kesä on tuntunut ihmeen pitkältä.
Saattaa johtua siitä että töitä on piisannut paljon ja kaiken keskeytti välillä korona.
Mökillä on uutta tuo saunan terassi. Kyllä ihminen voi nauttia siitä että saa pätkän terassia missä istua!
Ihanaa aivan loppukesää toivottelen!

Så har man firat venetziaden! Den helgen kom både fort och ändå känns sommaren lång.
Helgens väder poängterade nästan sommarens slut. Fredag var en skön sommardag, lördag en molnig, regnig men ändå varm dag, på söndag kom vinden och kyligare väder som kändes höstligt.
Det var hur skönt som helst att sitta länge ute på terassen och njuta av lyktor och raketer.
Extra roligt med en ny bastuterass, att man kan njuta av en sån sak!
Nu går vi då mot hösten och det känns helt okej.
Idag har vi avslutat helgen med en fotojobb och till sist njutit i ångande badtunna.
Så kom bara hösten med allt jobb och roligheter det må innebära.
Ha en skön sensommarvecka!

Voi kesää ja nopeasti kuluvia päiviä.
Ei meinaa ehtiä mukana. Viikon päästä jo juhlitaan venetsialaisia. Mutta nyt on otettu hetket talteen kun saavuttiin eilen viimeisen kuvauskeikan jälkeen mökille. Hetki saatiin tosiaan talteen. Vajaan tunnin sisällä saapumisesta vyöryi ukkosmyrsky päälle.
Ja ehdin kuvata sen! Niin huikeat pilvet.
Aamulla saatiin herätä aurinkoiseen lämpimään aamuun. Kiitollinen tästä!
Tätä kesää voi jo silmäillä taaksepäin. Mukava kesä, jotenkin todella pitkä.
Helteiden jälkeen tulivat minulle sopivat ilmat, elokuun helteistä selviän kyllä.
On ollut töitä, on ollut vapaata, on sairastettu korona ja katsottu sitä tosiasiaa silmiin että yksin yrittäjällä ei ole sijaista.
Hirveää on tuottaa pettymys asiakkaalle. Onneksi kaikki järjestyi, niin siinä yleensä käy.
Yhdistyksen naisten kanssa pidettiin kokous ja huomattiin että iänmukaiset jutut alkaa olla.
Vaivoja ja murheita lähipiirissä toki on aina, mutta 30-kymppisillä äideillä on eri jutut kuin 50-kymppisillä.
Välillä pitää huolien puinti pysäyttää ja puhua vain hyvistä jutuista elämässä.
Se vasta hauskaa onkin, sitä mustan huumorin ja itseironian määrää.
Siihen ei 30-kymppisenä pysty. Eläköön keski-ikä ja me naiset jotka siitä selviydymme!

Sommaren susar förbi, som alltid.
Nästa vecka firar vi redan venetziaden. Denna helg känns speciellt skönt att vara vid villan.
Vädret har varit rent av hurja med vacker solsken och stormen som drog över med vansinniga moln igår.
Och jag hann fota det!
Man fick vakna till en skön, varm augusti morgon. Så tacksam över allt detta!
Denna sommar har varit på något sätt jätte lång. Känns att maj månad var för evigheter sen.
Det har varit jobb, lite ledigt, en corona, villaliv och jättelite träning.
Fick uppleva mardröm stunden när coronan kom, ensam företagare har ingen ersättare.
Känns jättejobbigt att göra kunden besviken. Men allt ordnade sig. Det brukar det göra.
Vi höll ett styrelsemöte med kvinnorna. Märkte att nå nu börjar vi har medelålders snack minnsan.
Men faktum är det ju, 30-åriga mammor har andra problem än 50-åriga.
Vi måste avbryta ibland och bara prata om positiva saker. De finns ju!
Mängden av svart humör och själv ironi, så mäktigt roligt!
Hurra till oss kvinnor som klarar sig om allt!

Pitkästä aikaa saa siristellä silmiä rannalla ilta-auringon paisteessa.
Koronan takia tuli jotenkin pitkältä tuntuva paussi mökkipäiviin. Sopiva väli se toki oli saunaremontille.
Nyt on terassi jo pitkällä ja sauna lämpiää.
Viime lauantain hääparin kuvista muutaman laitoin tähän. Huomenna samoissa hommissa taas.
Selvisin tähän mennessä melko lievin oirein mutta vielä tuntuu kropassa.
Väsyy rasittavan äkkiä. Virustaudin sairastaminen on muistutus, miten ihmeellistä kun saa olla terve, miten pelottavaa jos ei saisi olla, miten moni jaksaa löytää iloa eloon vaikka joutuu sairastamaan paljon.
Mutta ei auta elää peläten. Sen verran on jo kilometrejä takana että voin rauhassa todeta,
meistä pidetään huolta, silloinkin kun tuntuu ettei näin asia ole.
Vaikka en ymmärtäisi asioiden tarkoitusta, ei se tarkoita sitä etteikö tarkoitusta olisi.
Mutta nyt, saan saunoa pienessä rantasaunassamme, oh joy!

Ilta-aurinko kimaltelee aalloilla ja tuulee reippaasti lännestä.
Makita pörisee nyt veneiden sijasta ja terassilauta toisensa jälkeen saa paikkansa. Omat tehtävät ovat kahvinkeitto ja muu tärkeät avustustehtävät. Lähinnä käveleskelen ympäriinsä ja pidän silmällä koiraa.
Ja yritän karistaa koronan jälkeistä väsymystä hartioilta. Vähän ikävään väliin osui sekin mutta onko näillä sopivaa aikaa.
Maut ja hajut palaavat hiljalleen. Selvisin aika vähällä. Koetin ottaa asian parhain päin, katsoin aamusta iltaan sarjoja ja elokuvia joita ei ole ehtinyt. En tehnyt mitään muuta kuin huilasin. Tympiihän se mutta miten kiitollinen saa olla terveydestä!
Tänä torstai-iltana, parhaaseen vadelma-aikaan, tuli 30 vuotta siitä kun ostettiin yhden öjalaisen kanssa kihlat.
Mansikkakakkua ja kahvia on asian kunniaksi nautittu.
Onni on tämmöinen hetki rannalla!

Härlig solig och blåsig kväll här vid stranden denna torsdag.
Mest Makita som surrar i kväll när terassen blir större. Hjälper till, kokar kaffe, går omkring och vaktar hunden.
Och försöker skaka bort tröttheten efter coronan. Inte var det läge för den mitt i sommaren men när är det nu nångång läge för det.
Så jag försökte ta det så lugnt som möjligt, bestämde att nu äntligen kolla på alla serier och filmer som jag inte har hunnit se.
Surt är det att vara sjuk, så då är man ju så tacksam att ha ”bara” coronan.
Men nu ikväll firar vi med en tårta och kaffe vår förlovningsdag, 30 år sen köpte vi ringar!
Bra beslut, kan vi konstatera.

Kaikkia kesän tähtihetkiä varten ei tarvitse lähteä lomamatkalle kuten näissä ilmapallokuvissa.
Elokuisen maanantain voi kullata nuoruuden pelikaverin ja ystävän piipahtaminen Cafe Brygganilla!
Tunnin verran ehdittiin päällimmäisiä tapahtumia kerrata, edellistä tapaamisesta on noin 30 (!!) vuotta.
Kuin eilen olisi tavattu! Huomattiin että näin ankaria höpöttäjiä kun ollaan niin huomattavan paljon ehtii jutella tunnissa, mutta eihän se riitä mihinkään. Ihmeellistä on elämä ja vieläkin hämmästelen, ei niinkään ajan kulumista vaan sitä miten kuitenkin samoja ollaan, vuosista ja tapahtumista huolimatta.
En ehtinyt ottaa yhtään kuvaa! Edes kännykällä. Kertonee kaiken.

Kesäviikot vilahtavat ohi nopeasti, näin vain heinäkuun viimeistä viikkoa viedään.
Nyt löytyi viimein myös hetki laittaa alakerran wc-remontin kuvia tänne.
Nämä rintamamiestalojen vessat ovat kuulemma ihan nimeltäänkin peruutusvessoja.
No, meidän on ainakin. Niinpä ilo on suuri kun saatiin siitä näinkin kiva!
Unohtuu tilanpuute ja muu joutava, kun valo on kaunista ja tuoksu uutta.
Ennen ja jälkeen kuvia olin ajatellut useampaa mutta perinteisesti meidän remontit odottaa aina oikeaa hetkeä kauan ja sitten lähtölaukaus tapahtuu kuitenkin yllätyksenä. Ehdin nyt yhden kuvan ottaa kun pari ovea oli jo irrotettu.
Aivan riittävä muisto omasta mielestä.
Iloitsemme kovasti että homma saatiin tehtyä!

Sunnuntain auringossa on hyvä toipua hääkuvaus illasta.
Ihmeellinen työ tämä valokuvaajan homma. Saa olla sivusta todistamassa ainutlaatuisia hetkiä, suuria tunteita, musiikki esityksiä, koskettavia puheita.
Pienellä paikalla tämä ainakin pitää ihmisen.
Nämä ovat suuria hetkiä joista haluaa tallentaa kaiken olennaisen, vieläpä niin että se tuottaa suurta iloa saajalleen.
Aina pitää onnistua, aina haluaa onnistua, aina on uuden tilanteen edessä.
Tänään on hyvä mieli, huomenna sitten ihmetellään lisää ruudun ääressä kun ohi vilahtavat sadat ja sadat ruudut.
Mutta tänä sunnuntai-iltana hetki lepoa, laineiden liplatusta ja pääskysten sirputusta. Kuvat ovat viikolta kun Wilma piipahti mökillä,
sai meistä muutaman kuvan. Kalamies perkuuhommissa ja minä haahuilen ympäriinsä kuuntelemassa kaislikon suhinaa.
Ihan perustilanne.