Viikonloppuna puhalsi viileät ihanat tuulet ja aurinko paistoi kun juhlittiin pienillä porukalla Maxin valmistujaisia. Aivan mahdottoman ylpeä meidän Mägästä joka puski yhteisöpedagogin opiskelut läpi koronan ja teki töitä samanaikaisesti jo kirkon nuoriso-ohjaajana. Viimeksi eilen hymyilytti kun prisman käytävillä käveltiin sattumoisin samalla kauppareissulla ja hyllyjen välistä ryntäsi joukko mopopoikia Maxia morjenstamaan. Kaukaa kuului jo iloinen Mägä huutelu ja bensa haisi metrien päähän. Ihanat mopopojat. Todellista onnea on kun näkee että lapsi on löytänyt ammatin jossa omat parhaat puolet saa käyttöön.
Kuvissa on kuitenkin Wilma ja Isaac joka tuli kotoaan Uumajasta juhlimaan meidän kanssa.
Sitä vaan tahtoo parasta lapsilleen, että löytäisivät onnen, että löytäisivät paikkansa elämässä.
Sitä ei voi valita kenenkään puolesta, voi vain olla aina valmiina auttamaan.
Mutta varmaankaan ei liian valmiina ettei tule sanomista.
