Ihmeellinen päivä.
Oman lapsen hääpäivä!
Jotakin tapahtuu sielussa ennen tuota päivää, niin kuin mainingit tyynen pinnan alla.
On ollut mietteliäs, vähintäänkin hajamielinen viikko. On tehnyt töitä mutta ajatukset
eivät millään oikein pysy raiteillaan. Silti ilman suurempia tunnekuohuja.
Kuvasin nuoret rannalla. Katsokaa nyt näitä!
Kuten pastori Harri Kankare uskomattoman hienossa vihkipuheessaan sanoi,
match made in heaven, kuin toisilleen luodut.
Päällisin puolin tyynen viikon jälkeen kaikki portit aukenee kun kirkkosalin ovella on jotain tuttua.
Se tunne kun oma lapsi kävelee alttaria kohti rakkaansa kanssa olikin ihan huima.
Itkua ei voinut pysäyttää. Ei meistä kumpikaan.
Niin hyvä, tietää että tämä on niin hyvä.
Pienet korona-ajan häät ja täydelliset juuri Maxille ja Hennalle.
Kyyneleitä, naurua ja mahdottoman suurta iloa.
Eniten kiitollista iloa näistä nuorista, tästä päivästä.
Taivaan Isän siunausta elämän matkalle.
”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.” Matt. 19:6
