Mansikka on hyvää ihan kaikessa. Joskus jopa ihan itsenäänkin. Nyt ollaan menossa kohti pääsiäistä, eli paastonaika on käsillä.
Minun paastoni (ei joka vuosi..) on yleensä ollut pyrkimys jättää makea pois, no vähemmälle. Paino sitten yleensä ollut sanalla pyrkimys.
Sokerista luopuminen on oikeasti järkyttävän vaikeaa.
Enkä nyt todellakaan painon takia moista mieti, vaan ihan yleisterveydellisistä syistä.
Syön marjoja lähes päivittäin, puuron ja myslin kanssa. Porkkanaa menee jokapäivä, mistä syystä minulta on usein kyselty näin keskellä talvea, missä päin olemme käyneet rantalomalla. :)
Tämä on tosi. Olen luonnostaan kalmankalpea talvisin ja kesällä muutun hetkellisesti vaaleanpunaiseksi ja sitten tosi laihan maitokaakaon väriseksi. Se häipyy syyskuussa.
Mutta kappas, ankara porkkanan rouskutus on tuonut yllättävän lisäbonuksen naamaani!
Illaksi olen sekoittanut dippiä valmiiksi niitä porkkanoita varten. :) Arkena menee dipittä.
Jordgubbar, de passar med allt. Också goda utan kilo socker på.
Vi är mitt i fastetiden nu, går mot påsken.
Mitt fasta har under åren varit ett försök att minska sockerätandet på alla sätt. För det mesta har det varit bara det, ett försök.
Att vara utan socker är på riktigt hur jobbigt som hellst!
Och nu siktar jag inte att bli smalare utan tänker bara ett hälsosammare sätt att leva.
Olika bär äter jag dagligen, med gröt och mysli. Har lärt mig att äta en morot eller två dagligen. Detta har orsakat en fin bieffekt. Så här vintertiden frågar folk (ja det händer) om vi har varit utomlands då jag är så brun! :)
Oo va roligt, tycker jag för att min naturliga face färg är närmast kritvit. På sommaren blir jag en aning rosa sen litelite brunare och allt är förbi i september.
Så att, heja kaninmat!
Lördagen till ära blir det dipp med morötter ikväll.
Dagen hälsotips var så god! :)