Sunnuntai maalla ja päivän asu.
Kyllä ja ei. Kävin kirkossa, Max oli isosena ja leirin konfirmaatiopäivä oli tänään.
Nyt vaihtuu vaatteet rennonpaan vaikka näissä viihtyykin oikein mainiosti.
Ukkoskuuro alkaa olla ohi ja aurinko paistaa.
Keskikesä on jännää aikaa. Kesä on syvänvihreä, lämmin tai sateinen, harmaa tai loistavan aurinkoinen. Iloinen tai vähän haikea.
Onko kesä lepoa?
Vähän sitä piinaa ajatus mitä kaikkea PITÄISI tehdä ja NAUTTIA nyt kun on kesä.
Ehkä siksi on hyvä että tuli kesänuha. Vähän niinkuin muistuttaa että anna olla vaan miettimättä turhia, istu puun alla ja kuuntele tuulen suhinaa.
Anna kesän olla lepoa.
Söndagens outfit.
Nästan bara. Deltog gudtjänsten när Max läger hade sin konfirmation. Alltid så festligt och fint. Men nu byter jag till något annat, solen kom fram efter åskan.
Sommar är nu djupgrön, regnig, solig, härlig, lite vemodig kanske.
Av allt som man tänker att man skulle måste hinna göra nu när det är sommar.
Men man vill ju nästan bara ligga under trä, lyssna på vinden i trätopparna, känna solens värma, inte göra mycket alls.
Kanske sommarsnuvan kom passligt nu just, som påminnelse, att ta det lugnt. :)
