Aamulenkillä Tinkan kanssa käytiin ihailemassa toisen adventtiaamun auringonnousun värejä.
Niin kätevää aamu-uniselle auringonnousun kuvaaminen näin kaamosaikaan..
Tänään oli perinteinen kuusenhaku päivä äidin ja isän kanssa.
Kaunis talvinen ilma, lumenpuute ei haitannut millään tavalla, metsässä oli helppo kävellä.
Perinteiseen tapaan yritin ehtiä löytää parhaimman ennen iskää ja ”leikillinen” kilpajuoksu napakymppi kuusen perässä päättyi jälleen kerran samalla tavalla. Oma kuusi oli tosi hieno mutta kun isä ja äiti hymyilevät kuusensa vieressä iskee epäluulo, onko se nyt kumminkin hienompi kun meidän?!
Luultavimmin molemmat kuuset loistavat yhtä ihanasti jouluna omissa kodeissaan, mutta naurattaa tuo ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella- ajattelu, AINA se nousee vaikka kuinka aikuinen yrittäisi olla. Ja joka vuosi naurattaa tämä kuusi ryntäily yhtä paljon kaikkia meitä!
Sunnuntai-ilta kääntyy iltaan, jouluvalot tuikkivat ulkona ja sisällä.
Lähestytään valon juhlaa ja talvipäivän seisausta.
Kohti valoa.
Vi gick till stranden med Tinka på morgonlänk.
Vilka ljuvliga färger! Soluppgången är väldigt behändigt att fota på vintertid för en morgontrött fotare..
Idag var också dags att hämta julgran med mamma o pappa. Som vanligt söker man den bästa granen ”lekfult”, vem hinner hitta först den ultimata disneygranen..
Som vanligt var jag säker på att jag hittade den. Tills jag såg mamma o pappa bredvid sin.
Otroligt hur avundsjukan griper fram med samma.. nå ja nu hittade de ännu finare!
Så barnsligt och så galet roligt!
Lika roligt varje år. Alldeles säkert står det en ljuvlig gran i båda hushållen på julen. Eller står det…
Nåja, nu lutar söndag mot kvällen.
Mörkaste tiden går mot julen, snart har vi också årets mörkaste dagen här och sen svänger det mot det bästa.
Våren.
