Niin tultiin jouluun ja saatiin valkoinen maa.
Tapaninpäivän iltana voi todeta taas että mitä ihmettä, joulunpyhät on nyt vietetty.
Kiireetöntä lorvimista lukien ja syöden, tätä ei saavutettu tänäkään vuonna.
Hyvää jouluruokaa, iloisia hetkiä läheisten kanssa, pitkä lenkki joka päivä metsässä, vierailuja, nämä saatiin.
Hieman kaipaavia ajatuksia joulunvietosta Lapin mökissä vailla minkäänlaista seuraa..
Toisaalta onko joulu se pyhä jolloin on pakko yksin saada olla.
Kiitollinen että on niin hieno joukko ympärillä!
Kiitollinen myös että päästiin hiihtämään tänään ja tällä kertaa hiihto oli kivaa.
Latua oli viitisen kilometriä eli 700m rataan huomattava parannus.
Uuden aktiivisuuskellon seurantaa, hieman ladulla seisoskelua pimeää iltaa ihaillen, syntyjä syviä miettien, niin meni tunnin lenkki hujauksessa.
Nyt se kirja otetaan esille takkatulen humistessa.
Välipäivät tervetuloa!
Så kom julen och vacker vit landskap!
Igen undrar man hur kort är julen, nu har vi redan julannandags kväll!
Lata dagar med massor att äta och läsa. Det fick vi inte i år heller.
Gott mat, trevlig sällskap, besök, långa promenader i skogen, det fick vi.
Man kanske drömmer om en tyst jul ensam i Lappland, men sen ändå. Är julen nu just den helgen som ska spenderas i ensamhet?
Tacksam över kära människor runt omkring en.
Tacksam också att fick åka skidor idag och det det hur kul som helst denna gång!
Fint väder, tyst vit skog omkring, så skönt.
Nu tror jag det blir dags för boken.
Mellandagar, välkomna!
