Kuvia Kokkolan kirkon siunaamiselta käyttöön remontin jälkeen unohdin näyttää.
Ihmeellistä oli saada olla mukana töissä harvinaisessa tilaisuudessa.
Hiljainen viikko on keskiviikossa ja hiljaista tästä tuli kun osui flunssa kohdalle.
Jaksaa sentään laahustaa koiran perässä pieniä lenkkejä.
Kyllähän pienet flunssat kestää, huonommin kestää peruuntuneet suunnitelmat,
perheen yhdessäolot, kivat tekemiset jotka jäävät välistä. Kun olisi niin hirveän kivaa…
Helppoa on myös sanoa että joskus pitää olla tylsääkin, niin se vain on.
Aika paljon vaikeampi on minun kestää tylsää.
Vaikka kuinka hyviä kirjoja olisi vieressä, sarjan katsominen netflixistä on helpompaa.
Tylsä pakottaa välillä toteamaan että et saa itsestäsi otetta.
Ja kun sitä tylsää on riittävästi, löytyy vähän otettakin ja tarttuu kirjaan.
Ja kiittää jälkikäteen että oli hetken tylsää.
Ihminen, aina armoa vailla.
Jag fick vara med när Gamlakarleby stadskyrkan togs i bruk efter renoveringen.
Biskopsmässan var fin, sällan om aldrig får man vara med när kyrkan välsignas i bruk.
Stilla veckan blev rätt stilla för min del. Fick förkylning efter helgens magafari.
Nog är ju förkylningen något som man klarar av, irriterande är det ju. Mest klagar man ju över allt roligheter som man missar… Oj vad lätt det är säga, en människa ska ha lite tråkigt ibland. Åtminstone de andra människor borde ha lite tråkigt.
Det är lätt att klaga, lätt att öppna netflix istället för en bra bok.
Tråkigheten visar brutalt det man tror man är bra på.
Så tydligen i tråkiga stunder har man möjlighet att göra lite bättring.
Ta boken i handen ibland istället telefonen.
Tacka senare att man gjorde det. Tacka även för tråkigheter.
Ny nåd för varje ny dag, det tackar man för.
