Viime viikolla vietettiin Kokkolassa, Kaarlelan kirkossa Hääyötä.
Maaginen 22022022 päivämäärä innosti 8 paria alttarille.
Olin koko illan kirkossa, kuvasin neljä paria.
Ensimmäisen parin (kuvissa) sain kuvata ennen hämärän laskeutumista, pakkasta ja leijailevaa lunta auringon laskiessa. Aivan mielettömän kaunista!
Ajattelin että käy aika pitkäksi kirkon penkissä odotella kuvattavia pareja, vaan oli niin
hienoa seurata kun parit ja papit vaihtuivat. Kaunis liturgia oli sama, sanoma sama.
Jokaiselle kuitenkin aivan omanlaisensa.
Alttarilla tahdottiin ja siunattiin.
Lauantaina olin kuvaamassa hautajaisia.
Samalla alttarilla oli silloin kahden ihmisen kohdattava se päivä jolloin kuolema heidät erotti.
Siinä välissä elämä.
Förra veckan firades Bröllopsnatten i Sockenkyrka i Karleby.
Den magiska datumen 22022022 hade lockat åtta par till altaret.
Jag fick äran att fota fyra av dem.
Första paret fotade jag vid solnedgången. Sakta fallande snö och solen, kan man önska mera, hur vackert!
Funderade i förhand om jag får lång tid att sitta i kyrkan hela kvällen.
Det hann jag inte få. Par efter par kom fram till altaret.
Prästerna var många men liturgin samma, välsignelsen samma för alla.
Det var vackert.
På lördagen fotade jag en begravning i samma kyrka.
Då var det dags för änkan att ta emot stunden som nämns i vigseln, tills döden skiljer oss åt.
Däremellan livet.
