Helmikuun ensimmäinen viikko.
Siinä oli monenlaista, päällimmäisenä loppuviikon suru-uutinen.
Yksi on suvusta nyt poissa pitkän taistelun jälkeen.
Eskolle olisi suonut terveitä eläkepäiviä perheen, lasten ja lastenlasten ahkerana isänä.
Nauttia kaikesta omin käsin tekemästä kotona ja mökillä, yhdessä rakkaan Arjan kanssa.
Mutta elämä ei ole meidän käsissä, matka on lyhyt tai pitkä,
luottaminen siihen että se on juuri oikean pituinen kestää koko elämän.
Auta meitä surun tiellä
Taivaan Isään luottamaan,
luovuttamaan Jumalalle
rakkaimpamme kokonaan.
Virsi 248
