Yleinen

Kohta on helmikuu. Helmikuu! No eipä haittaa, totesimme toisen ”päiväkotitädin” kanssa tänään neljän aikaan että ihan sielussa helpottaa kun valo on lisääntyy.
Olen nykyään ”dagistant”, sanoin tässä päivällä muksuille että tässä on Tarjan paikka. Ai kenen, ihmettelivät he. :) Anonyymisti vaan.
Uudet työpaikat, uudet haasteet. Nissania olen yrittänyt pitää pakkasilla johdon nokassa, tässä välillä surkeasti epäonnistuen. Jos ei sähkötolppa ole puoli metriä liian kaukana, olen parkannut auton nokan niin lähelle aitaa (!!) ettei töpseli mahdu! No joo, näitä noloja tilanteita ei ole kovin moni ollut seuraamassa. Joten joudun raportoimaan ne täällä.
Saa ihmetellä. :)

Det är snart februari. Februari! Låt komma, tänkte vi men en annan ”dagistant” idag fyratiden, mera ljus, tack. Det liksom lättar till in i själen.
Jag heter nuförtiden dagistant. Häromdagen sade jag att dethär är Tarjas plats, frågade de, aj vems? Vi kör anonymt. :)
Ny arbetsplats, nya utmaningar. Det vore ju bra för nissan att få bilvärman när vi nu har så här kallt. Detta är ju inte så lätt som man tror.
Elstolpe kan vara just halv meter för långt ifrån, eller så har man parkerat bilen så nära staketet att sladden ryms inte emellan!!
Nåjaa, ingen har ju råkat vittna de här pinsamma situationer.
Men nu vet ni. :)

Punkteerauksen ja 3-5 vuotiaiden koko päivän paimentamisen jälkeen on aika jännä olo.
Hirveän tyytyväinen pätevään ja ystävälliseen lääkäriin, toiveikas parantumisen suhteen ja tosi onnellinen parista teini-ikäisestä. ;) Nämät ei enää heittäydy lattialle kirkumaan jos ei mamma suostu kaikkiin pyyntöihin.. Mussukat. :)

Efter heldags jobb med 3-5 åringar och bihålepunkteringer känner man sig lite, ja ska vi säga omtumlad.
Hade en trevlig och kompetent läkare, är nu full av hopp för att bli frisk.
Och så är jag sååå glad om mina tonåringar, ingen kastar sig raklång på golvet skrikande ifall mamma har olika åsikter. ;)
Gullungar. :)

Kiirettä. Kokopäivätyötuuraus, kokous, pari jumppaa ja pari blogia.. Semmoisella viikolla ei notkuta juuri tv:n edessä, ei.
Päiväkoti jossa tuurailen on vanhojen puutalojen ympäröimä. Näinä aamuina on kun kuura peittää puut ja taivas on harmaa, joka puolella on uskomattoman kaunis roosan violetti väri ja kaupungin valot. Siellä pitäisi niin kuvata. Huokaus..

Bråda tider. Heltidsvikariat, möte, två jumppa och två blogg.. Man får bråttom av mindre.
Daghem jag jobbai i nu har vackra gamla trähus omkring sig.
Det är så vackert nu med vita träd, rosa violet färg överallt, stadens belysning.
Man borde ha kamera med hela tiden. Suck.