Sunnuntai angsti loistaa poissaolollaan vaikka
ihme väsymys (kevät?) painaa niin ettei taida juoksulenkkiä tulla.
Wilma alkoi vielä malliksi vaikka olen saanutkin kuvata aivan mahtavasti ihmisiä tänä viikonloppuna. Mutta joka kuva on kehitystä, näinhän se on. :)
Näistä tuli mielestäni ihanan värisiä kun löytyi oikea puska jota kuvata tunnelman luomiseksi. Jonkin verran tuli manattua tuolla jäätävässä tuulessa meidän pihan kuvauksellista köyhyyttä. :)
Ketä on siitä syyttäminen, itse tässä on laiska ja surkea puutarhuri.
Ehkä tänä kesänä löytäisin ne tipahtaneet puutarhahanskat.
Toivo, mikä ihana asia! :))
Söndagen framskrider fint oavsett seg trötthet
(våren?) som hänger på mig hela dagen. Ingen länk idag för mig inte.
Wilma ställde vänligen upp som fotomodel, så roligt fast veckoslut har minnsann bjudit till härliga fotostunder med människor.
Men varje bild är ett steg på vägen till att bli bättre fotograf. :)
Dessa bilder fick en ljuvlig färg i min tycke.
Det tog en stund innan rätta buske hittades och
hann bli lite sur på vår fotomässigt väldigt trist trädgården.
Men vem är att skylla på det?
Själv är man ju hur lat som hellst i trädgårdsarbete.
Kanske nästa sommar hittar jag inspis…
Hoppet alltså, man ska alltid ha hopp! :))
