Ilta-aurinko kimaltelee aalloilla ja tuulee reippaasti lännestä.
Makita pörisee nyt veneiden sijasta ja terassilauta toisensa jälkeen saa paikkansa. Omat tehtävät ovat kahvinkeitto ja muu tärkeät avustustehtävät. Lähinnä käveleskelen ympäriinsä ja pidän silmällä koiraa.
Ja yritän karistaa koronan jälkeistä väsymystä hartioilta. Vähän ikävään väliin osui sekin mutta onko näillä sopivaa aikaa.
Maut ja hajut palaavat hiljalleen. Selvisin aika vähällä. Koetin ottaa asian parhain päin, katsoin aamusta iltaan sarjoja ja elokuvia joita ei ole ehtinyt. En tehnyt mitään muuta kuin huilasin. Tympiihän se mutta miten kiitollinen saa olla terveydestä!
Tänä torstai-iltana, parhaaseen vadelma-aikaan, tuli 30 vuotta siitä kun ostettiin yhden öjalaisen kanssa kihlat.
Mansikkakakkua ja kahvia on asian kunniaksi nautittu.
Onni on tämmöinen hetki rannalla!
Härlig solig och blåsig kväll här vid stranden denna torsdag.
Mest Makita som surrar i kväll när terassen blir större. Hjälper till, kokar kaffe, går omkring och vaktar hunden.
Och försöker skaka bort tröttheten efter coronan. Inte var det läge för den mitt i sommaren men när är det nu nångång läge för det.
Så jag försökte ta det så lugnt som möjligt, bestämde att nu äntligen kolla på alla serier och filmer som jag inte har hunnit se.
Surt är det att vara sjuk, så då är man ju så tacksam att ha ”bara” coronan.
Men nu ikväll firar vi med en tårta och kaffe vår förlovningsdag, 30 år sen köpte vi ringar!
Bra beslut, kan vi konstatera.
