Pikkuinen Paulina kuvattiin syyskuun auringossa, suloinen yksivuotias hymyili ja taputteli käsiään
melkein tunnin ajan kun kuvailtiin. Voi iloa.
Syksy ravistelee jo lehtiä päältään ja normaali arkea tuntuu koronan tympeä läsnäolo ravistelevan myös.
Maskisuositus on täysin luonnollista, suositeltavaa ja maskit on meillekin hankittu.
Kauheaa se on silti. Henki ei kulje, lasit huurtuu ja kaikki on tavattoman hankalaa.
Ensimmäinen tunti maski päässä toi paniikin tunteen, ei mennyt sääntöjen mukaan voin kertoa.
Miten, siis miten joku jaksaa työpäivän pitää maskia? Nostan todellakin hattua.
Yritän totutella.
Syysloma tulee täydelliseen hetkeen, saa olla maskitta kotona.
Vapaa viikonloppu myös siintelee näköpiirissä, sellaista ei ole ollutkaan todella pitkään aikaan.
Ai että, ilot ne löytyy maski ahdistuksenkin keskellä!
Sötaste Paulina i september solen! Glad och nöjd ettåring, vilken roligt stund vi fick när vi fotade vid havet.
Hösten skakar av sig löven med fart nu, likaså känns det att normal vardag skakas ner igen pga corona.
Tycker att det är ett bra beslut att rekommendera starkt användning av ansiktsskyd.
Men hur man hatar att använda den.. Det var en överraskning.
Första timme med masken fick jag nästan en panik, man kan ju inte andas..
Efter det har jag sökt efter en annan sorts mask och tränat.
Lite bättre tycker jag att man klarar sig redan.
Men det är hur jobbigt som helst att ha masken på.
Giv mig styrka.
Nog ska vi klara det här också men tacksam så tacksam att höstlov kommer nu.
Och en ledig helg! Det har man inte haft på jääättelänge.
