Iltalenkillä huomasin että nyt laskee aurinko värjäten taivaan juuri sen väriseksi
että sen kuvaamatta jättäminen tuntuu ihan rikolliselta.
En ehtinyt rantaan, mutta ehdin pellolle. Tuota samaa pellonlaitaa katson kaihoten
kesää odottaen aina lenkille lähtiessä.
Vain muutaman kuukauden kuluttua kaikki ruskea on poissa ja tilalla vihreää, värejä, kesän juhlaa.
Mikä symboliikka tähän hetkeen kun kaikki uutiset kertovat vain koronasta ja huolesta
miten kaikki selviävät sen vaikutuksista.
Tämäkin koetus kääntyy voitoksi.
Mutta vielä täytyy kestää. Yhdessä jaksamme kyllä.
Ikväll gick solen ner och färgade himlen så här underbart.
Man var ju tvungen att hämta kameran. Jag hann inte till stranden men jag hann till åkern bredvid oss.
Samma kanten av samma åkern ser jag varje dag och längtar lite till sommaren.
När allt brunt och dött är borta och det är bara fest med gräs och blommor.
Vilken symbolik till tiden som vi nu lever i. När varje nyhetssändnings enbart handlar om hur corona kommer att påverka till oss.
Oro och rädslan är ju nära till oss alla.
Men den här tiden går över. Vi klarar oss tillsammans.
