Joulun vietto on kääntynyt Tapaninpäivän iltaan.
Hartaasti laitetut jouluruoat on syöty, suklaat ei. Siivoukset jotka karkasivat vähän käsistä taas tuovat iloa vielä pitkään.
Melkein kaikki rakkaita on nähty joulunaikana, aivan mahtavaa. Lahjat on annettu ja vastaanotettu.
Jäljellä on se jokavuotinen nytkö se jo meni -ihmettely ja hyvä mieli.
Uutta ja ihmeellistä vuotta kohti.
Kun seisoo tähtitaivaan alla uimarannalla pimeässä, revontulien leikkiessä taivaalla,
jouluhartautta varten sytytetyt ulkotulet palavat vielä, rauha laskeutuu levottomaan sieluun.
Katja sanoin, tähän voisi vaan jäädä.
Saariston joulurauha hartaus järjestettiin tänä vuonna kuudennen kerran jos muistan oikein.
Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän osaa kerätä jouluhetkiä talteen koko matkan ajan kohti jouluyötä.
Olla tyytyväisempi keskeneräisestä, vapauttavasti nauttien vähemmästä.
Tällä viikolla oli muutakin jouluun kuuluvaa, nimittäin seurakunnan joulukuvaelma.
Tänä vuonna miehistöä täydensi ihana pienten tyttöjen enkelparvi.
Ja Jeesuksen osaa näytteli tänä vuonna pikkuinen Rafael-vauva.
Julen kändes just strålande vid tom simstrand i mörkret efter Julfrid i Skärgården.
Facklorna lyste, folk hade åkt hem, norrskenen lekte på himlen, då landede ro i den rastlösa själen.
Här skulle man kunna stanna, sa Katja. Oh ja.
Under veckan fick jag vara med en till underbart julig evenemang, Jultablån.
I år hade vi extra festligt, en ljuvlig änglakör kom med.
Och lilla Rafael-babyn som fick vara Jesus.
Jul, jul strålande jul Read More »
Päiväkerhon joulujuhlat, pelkkää teeskentelemätöntä iloa, jännitystä ja joulun sanomaa.
Vanhemmille vilkutetaan kesken ohjelman, yksi karkaa äidin syliin, tähdillä miekkaillaan, sädekehät putoilevat nenälle.
Juhlasalin täyttää laulu, sanoma ja rakkaus.
Sain olla mukana auttamassa ja sydän on lämmin aina vaan.
Huomenna taas saa tehdä enkelihommia kun seurakunnan joulukuvaelma varten harjoitellaan.
Joulunaika on ihanaa!
Dagklubben julfest, genuinaste fest som finns.
Glädje, tårar, fniss, spänning och äkta julkänslan fyller luften.
Det vinkas till föräldrarna mitt i program, en bestämmer att det här räcker och lämnar stagen, små änglar, herdar och vise män koncentrerar på sina roller med stor spänning.
Sång, budskap och kärlek – livets fest.
Vilken glädje att få hjälpa till även i år.
Imorgon övar vi inför församlingens jultablå, så det blir att stiga in i änglakläderna once again.
Juletid är bäst.
Flunssa-aalto saavutti meidätkin, tietenkin.
Heti kun oma lenssu alkoi helpottaa tuli mieheen OIKEA flunssa. Ja aivan naureskelematta kova tauti.
Niinpä ei ole paljon porukkaa meillä käynyt. Täytyi oikein pyytää nuorisoa
lyhyelle kaupunki kuvaustreffeille että nähtäisiin edes pikkuisen.
On niin kaunista koko ajan!
Nyt alkaa jo valo sarastaa näihinkin niistämistalkoisiin.
Tämän viikon olen jo saanut harrastaa, hiihtokausi aloitettu ja jumppaa heti kaksi kertaa.
Ilo on valtava!
Förkylningen tog oss båda till sist.
Även karaflunsson kom till stugan. Så det var inte bra.
Men lite börjar det ljusna redan. Jag fick även motionera den här veckan, oh joy!
Saknade ungdomar så pass mycket att bjöd dom till Neristan för en kort fototräff, bättre än inte synas alls liksom. Men som sagt det ser och låter redan lite bättre. Vi väntar på julen.
Ensimmäinen adventtikynttilä on sytytetty.
Odotamme, joulun odottaminen on parasta.
Lunta tulvillaan on raikas talvisää. Todellakin. Kolmen viikon flunssailun jälkeen on kävelylenkit maistuneet.
Iltalenkki tuolla katuvalojen ulottumattomissa on aivan huikeaa. Valkoinen maa, Ykspihlajan sataman valot ja talojen pihavalot antavat ihan ihmeellisen paljon valoa. Jotenkin aivan terapeuttista kävellä pimeässä, turvassa ja silti pikkuisen jännittävää pimeän metsän keskellä. Taskulamppu valmiina toki, eilen valaisin vaarattoman vastaantulijan mutta oli pakko varmistaa…
Käveleminen on ihmiselle hyväksi. Varsinkin talvihämärässä kävely.
Första ljuset är tänt.
Väntans tid, juletid som bäst.
Kalla, krispiga dagar följer efter varann. Efter treveckors förkylning har jag njutit enormt om raska promenader.
Speciellt i mörkret, utanför gatulampor. Utanför komfortzonen.
Det är någonting saligt att gå i skymning, Yxpila hamnen lyser himmeln, marken är vit, ljuljusen från alla husen.
Med en ficklampa vågar man. Man är trygg på en märklig sätt, samtidigt är man alert.
Det är gott för en människa att var ut gå.
