Kevätaurinko paistaa iltakahdeksalta keittiöön.
Ensimmäiset punkit on nypitty koirasta. Pelargoniat ikkunalla.
Raparperi on pongahtanut ylös täysin piittaamatta olosuhteista.
Lintujen taukoamaton kuoro.
Kevät on tullut. Voi ihanuutta.
Vappu viikonloppu mutta unohtui sima ostaa.
Oikeastaan ei haittaa, munkit ne vapun tekee.
Ja tämä paras hetki ennen kesän alkua.
Tiistai-ilta, huhtikuun viimeinen viikko!
Sunnuntai-illan lumiyllätys viipyy vielä ja maisema on keväisen kylmän harmaan kalsea.
Metsässä silti sirkutus soi, väistämättä tulee vielä lämpimät päivät.
Nämä huhti-toukokuun päivät täyttyvät kokouksista (Yövaellus lähestyy, uimakoulu lähestyy), kevätjuhlien suunnittelusta (päiväkerhot, perhekerho, minijuniorit), kuvausten järjestelystä, erilaisten ilmoitusten suunnittelusta.
Jos istahtaa alas eikä muista mitä seuraavaksi piti tehdä, eikä tehtävälista kerro, ei voi kumminkaan ihan hellittää, entä jos joku homma on unohtunut kirjoittaa ylös…
Ei ole ehtinyt pääsiäisen jälkeen edes maalata! Seurakunnan pääsiäislehteen muuten tuli sitten minulta tilattu työ jota kauhistelin etukäteen. Sanoin kun kysyttiin että kunhan ei Jeesusta tarvitse maalata (koska miten sen nyt ikinä osaisi..) ja sehän se tietenkin tilattiin, pieni kuva viimeiseltä aterialta.
Tuommoinen tuli, ehkä se kertoo että jokainen osaa omalla laillaan vaikka vain vähän.
Ja että vaillinaisesti maalattu aihe ei sen tärkeyttä ja sanomaa vesitä.
Totisesti ylösnoussut!
Så nu har vi sista veckan i april redan!
Det ser lite hopplöst ut där ute. Söndagens oönskat snö ligger kvar på marken, men fåglarna sjunger, det blir varmt igen, det är säkert det. Det händer mycket nu, som alltid i april-maj. Det är möten (Nattvandring närmar sig mm.), vårfester för alla grupper planeras, fotograferingar planeras, annonser fixas.
Om man får en stund utan att jobba med något är man nästan säker att man har glömt något.
Härligt på sitt sätt!
Har inte hunnit måla alls efter påsken. Ovan ser ni den målningen som beställdes för församlingens påsktidning. Jag svarade då att jag kan försöka bara det är inte Jesus jag ska måla (för hur skulle det nu lyckas..). Så klart var det just Jesus på sista måltiden som önskades! Nå jag tycker att alla kan vi ju försöka på vårt eget sätt, min blev så där.
Och fastän målningen inte är perfekt, minskar det inte budskapet, verkligen.
Så jag är nöjd att jag vågade prova och att de ville ha min målning.
För Han är sannerligen uppstånden!
Aurinkoisin mielin jää viikonloppu taakse.
Ihmeellinen kevät, joka ilta kun käytän koiraa iltapissalla on tähtikirkas taivas, äänetön tienoo ja pakkasta tulossa. Aamulla herätään auringonpaisteeseen, hanget kantavat aamun tunteina ja ilma on niin raikasta.
Pölyä on kyllä ilmassa tiellä iltaisin niin että hampaissa narskuu mutta on kevät!
Tänään istuttiin auringossa äidin ja isän kanssa. Nuotio savu kiemurteli nenään, joutsenet töräyttelivät, jäällä oli parasta kulkea rantoja pitkin, kaislikossa sulamisen kuuli, lorinaa ja jää hileiden kahinaa.
Oltiin kiitollisia kaikki tuossa penkeillä, että saa istua yhdessä, nähdä ja kuulla kevään.
Huomenna alkaa taas uusi viikko, sitä kohti!
Pitkäperjantain ilta.
Viikon rutistus töissä takana, talo siivottu, leivottu, koko perhe ruokittu,
ilta-aurinko paistaa, räystäältä tippuu vesi. Aika hieno hetki.
Väsyttää, mutta niinhän se saakin. Nyt saa vain olla.
Eilen ehdittiin vielä hiihtää Öjan latua, tänään latu on jo sulanut pilalle.
Kevään voima on mahtava, lumi vaan häviää silmissä.
Hienosti luonto tekee raamit pääsiäiselle.
Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen valo ja lämpö voittaa.
Långfredagkväll.
En intensiv vecka ligger nu bakom. Huset är städat, jag har bakat,
lagat mat för hela kära familjen, kvällsolen lyser, det droppar från taket, våren.
Vilken fin stund. Trött men tacksam.
Igår hann vi ännu skida längs Öja spåret, idag är det för sent.
Vilken makt våren har.
Ramar in så fint påskens budskap. Efter en lång mörk och kall vinter vinner ljuset och värme.
Det blir bra.
Pitkänperjantain valo Read More »