helmikuu 2023

Viikko on kohta saatu nauttia siitä että talvi tuli takaisin.
Nyt on hiihtolomaviikko edessä.
Juuri nyt ennen perjantaisaunaa viikko on todella pitkä. Monta aamua ilman herätystä kuuden jälkeen.
Hujaushan se viikko on mutta tässä hetkessä on minusta enemmän kuin oikein antaa itsensä kuvitella että
nyt ehtii huilia, liikkua, maalata, kuvata, käydä jossain, tavata ihmisiä, olla itsekseen jne.
Kyllä se illuusio siitä haihtuu keskiviikkoon mennessä.
Nautitaan talvesta, auringosta, vapaasta maasta ja rauhasta. Sitä ei kaikilla ole.

Laskiaissunnuntai kääntyy iltaa kohti, suuri ilo on se että aina vain on kuuden aikaan valoisaa!
Viikkoon on mahtunut monenlaista mutta päällimmäisenä on ollut lauantain valmistelu.
Taas tein jotain mitä ennen en ole tehnyt, suunnittelin ja vedin äitien lepopäivän leirikeskuksessa.
Ohjelmassa oli myös tutustumista akvarellin maalaukseen, se oli hauska kokemus.
Tänään onkin ollut toipumispäivä. Tokenin onneksi hiihtolenkille Öjan ladulle.
Miten ihanaa oli hiihtää lumisen metsän keskellä ja jäällä oli niin kaunista, kuin maalauksessa olisi hiihdellyt.
Hyvä viikko! Ei jäänyt puuttumaan kuin laskiaispullat.

Till min stora förvåning har vi fastlagssöndag idag!
Hela veckan har gått fort och tankarna har varit på lördagens Morsvila dagen.
Fick vara ansvarig att ordna dagen för mammorna, igen något nytt för mig.
Fin dag blev det, hade även en minikurs i akvarell, det var kul!
Så energinivån har varit rätt låg idag, det kväver förvånansvärt mycket energi att ordna en dag som igår.
Orkade dock tack o lov till skidspåret. Hur härligt!
Naturen är som en stor akvarellmålning och sen fick man skida in i det. Ljuvligt!
Så ända som fattas av den här veckan är fastlagsbulla!

Vapaan viikonlopun alku perjantaina on kuin kevät. Täynnä toiveita kaikesta, aivan kaikesta mitä kesällä ehtii tehdä.
Viikonloppu tuntuu pitkältä kuten keväällä kesä on pisimmillään. Viimeistään juhannuksen jälkeen huomaa että melko äkkiä tämä kesä kyllä etenee.. Samoin lauantaina iltapäivällä alkaa karista kaikki utopistiset luulot kaiken ehtimisestä.
Nukkua pitkään, ottaa rauhallisesti JA tehdä aivan tavattoman monta juttua, pakollista ja kivaa jota viikolla ei ehdi.
No, ei ehtinyt puoliakaan mutta aurinko ja hyvä mieli pelastavat paljon.
Laituri on kestänyt vielä jäiden rytkettä, terassilla tarkeni pikaisesti kahvit juoda.
Nyt ollaan jo illassa, vielä yksi lenkki koiran kanssa pitää tehdä ja saunatakin pitäisi.
Uudet siveltimet ja tyhjät paperit odottavat.
Toisaalta on niin ihanaa että vilkaisu maalauskamoihin saa aina hymyn huulille. Kohta.

Pölyt on pyyhitty siveltimistä, väripalettia on herätelty henkiin ja
karhea tuttu akvarellipaperi kaivettu kellarista.
Asia on niin että tehtäväni on ollut suunnitella äideille vapaapäivää helmikuussa ja
ohjelmaa miettiessä tuli esiin ajatus vaikka taulun maalaamisesta. Tuli kerrottua että on maalaushommia tehty.
Tuli ehdotettua akvarellin maalausta yhtenä ohjelmana. Siitä innostuttiin.
Joten otin esille värit, pensselit ja paperit. Ja ihme tapahtui.
Siltä se tuntuu. Tuttu akvarellipaperi jota kymmenen vuotta käytin on ollut ainakin yhtä kauan käyttämättä.
Ja kun värit koskivat paperin pintaa, lähtivät liikkeelle veden kanssa, syttyivät eloon syttyi eloon vanha rakkaus!
Jonka luulin iäksi kadonneen. Niinpä hivenen ylivoimaiselta tuntuva työtehtävä antoi ihmeellisen palkan jo etukäteen!
Tämä ei ole kyllä yhtään outoa seurakunnan hommissa.
Tehtävät saattavat joskus tuntua raskailta, ylivoimaisilta, tarkoitustakin saattaa epäillä.
Sitten asiat loksahtavat kohdalleen, saa kiitollista palautetta, saa nauraa sydämensä pohjasta,
saa olla siunattu. Ihme hommia!