elokuu 2022

Venetsialaiset on vietetty ja vaikka vihreys on sama, valon määrä on sama, on ilmassa syksyyn kääntyvä tuoksu.
Harvoin on ilmatkin osoittaneet huvilakauden päättymistä niin selkeästi kuin tänä vuonna.
Perjantaina saavuttiin ihanaan kesäiltaan, tuuleton lämmin ilta helli pitkälle yöhön.
Lauantaina saapui pilvinen ja sateinen sää, mutta lämmin.
Terassilla istuttiin puoleen yöhön nauttien tulista ja komeasta paukkeesta läpi saariston.
Sunnuntaina herättiin raikkaaseen tuuleen ja viileään ilmaan.
Äiti ja isä viettivät tulien juhlaa meidän kanssa.
Tänään on jo yksi perhe kuvattu ja päätetty viikonlopun vietto kotona paljussa.
Syksyn saapuminen tuntuu hyvältä koska kesä on tuntunut ihmeen pitkältä.
Saattaa johtua siitä että töitä on piisannut paljon ja kaiken keskeytti välillä korona.
Mökillä on uutta tuo saunan terassi. Kyllä ihminen voi nauttia siitä että saa pätkän terassia missä istua!
Ihanaa aivan loppukesää toivottelen!

Så har man firat venetziaden! Den helgen kom både fort och ändå känns sommaren lång.
Helgens väder poängterade nästan sommarens slut. Fredag var en skön sommardag, lördag en molnig, regnig men ändå varm dag, på söndag kom vinden och kyligare väder som kändes höstligt.
Det var hur skönt som helst att sitta länge ute på terassen och njuta av lyktor och raketer.
Extra roligt med en ny bastuterass, att man kan njuta av en sån sak!
Nu går vi då mot hösten och det känns helt okej.
Idag har vi avslutat helgen med en fotojobb och till sist njutit i ångande badtunna.
Så kom bara hösten med allt jobb och roligheter det må innebära.
Ha en skön sensommarvecka!

Voi kesää ja nopeasti kuluvia päiviä.
Ei meinaa ehtiä mukana. Viikon päästä jo juhlitaan venetsialaisia. Mutta nyt on otettu hetket talteen kun saavuttiin eilen viimeisen kuvauskeikan jälkeen mökille. Hetki saatiin tosiaan talteen. Vajaan tunnin sisällä saapumisesta vyöryi ukkosmyrsky päälle.
Ja ehdin kuvata sen! Niin huikeat pilvet.
Aamulla saatiin herätä aurinkoiseen lämpimään aamuun. Kiitollinen tästä!
Tätä kesää voi jo silmäillä taaksepäin. Mukava kesä, jotenkin todella pitkä.
Helteiden jälkeen tulivat minulle sopivat ilmat, elokuun helteistä selviän kyllä.
On ollut töitä, on ollut vapaata, on sairastettu korona ja katsottu sitä tosiasiaa silmiin että yksin yrittäjällä ei ole sijaista.
Hirveää on tuottaa pettymys asiakkaalle. Onneksi kaikki järjestyi, niin siinä yleensä käy.
Yhdistyksen naisten kanssa pidettiin kokous ja huomattiin että iänmukaiset jutut alkaa olla.
Vaivoja ja murheita lähipiirissä toki on aina, mutta 30-kymppisillä äideillä on eri jutut kuin 50-kymppisillä.
Välillä pitää huolien puinti pysäyttää ja puhua vain hyvistä jutuista elämässä.
Se vasta hauskaa onkin, sitä mustan huumorin ja itseironian määrää.
Siihen ei 30-kymppisenä pysty. Eläköön keski-ikä ja me naiset jotka siitä selviydymme!

Sommaren susar förbi, som alltid.
Nästa vecka firar vi redan venetziaden. Denna helg känns speciellt skönt att vara vid villan.
Vädret har varit rent av hurja med vacker solsken och stormen som drog över med vansinniga moln igår.
Och jag hann fota det!
Man fick vakna till en skön, varm augusti morgon. Så tacksam över allt detta!
Denna sommar har varit på något sätt jätte lång. Känns att maj månad var för evigheter sen.
Det har varit jobb, lite ledigt, en corona, villaliv och jättelite träning.
Fick uppleva mardröm stunden när coronan kom, ensam företagare har ingen ersättare.
Känns jättejobbigt att göra kunden besviken. Men allt ordnade sig. Det brukar det göra.
Vi höll ett styrelsemöte med kvinnorna. Märkte att nå nu börjar vi har medelålders snack minnsan.
Men faktum är det ju, 30-åriga mammor har andra problem än 50-åriga.
Vi måste avbryta ibland och bara prata om positiva saker. De finns ju!
Mängden av svart humör och själv ironi, så mäktigt roligt!
Hurra till oss kvinnor som klarar sig om allt!

Pitkästä aikaa saa siristellä silmiä rannalla ilta-auringon paisteessa.
Koronan takia tuli jotenkin pitkältä tuntuva paussi mökkipäiviin. Sopiva väli se toki oli saunaremontille.
Nyt on terassi jo pitkällä ja sauna lämpiää.
Viime lauantain hääparin kuvista muutaman laitoin tähän. Huomenna samoissa hommissa taas.
Selvisin tähän mennessä melko lievin oirein mutta vielä tuntuu kropassa.
Väsyy rasittavan äkkiä. Virustaudin sairastaminen on muistutus, miten ihmeellistä kun saa olla terve, miten pelottavaa jos ei saisi olla, miten moni jaksaa löytää iloa eloon vaikka joutuu sairastamaan paljon.
Mutta ei auta elää peläten. Sen verran on jo kilometrejä takana että voin rauhassa todeta,
meistä pidetään huolta, silloinkin kun tuntuu ettei näin asia ole.
Vaikka en ymmärtäisi asioiden tarkoitusta, ei se tarkoita sitä etteikö tarkoitusta olisi.
Mutta nyt, saan saunoa pienessä rantasaunassamme, oh joy!

Ilta-aurinko kimaltelee aalloilla ja tuulee reippaasti lännestä.
Makita pörisee nyt veneiden sijasta ja terassilauta toisensa jälkeen saa paikkansa. Omat tehtävät ovat kahvinkeitto ja muu tärkeät avustustehtävät. Lähinnä käveleskelen ympäriinsä ja pidän silmällä koiraa.
Ja yritän karistaa koronan jälkeistä väsymystä hartioilta. Vähän ikävään väliin osui sekin mutta onko näillä sopivaa aikaa.
Maut ja hajut palaavat hiljalleen. Selvisin aika vähällä. Koetin ottaa asian parhain päin, katsoin aamusta iltaan sarjoja ja elokuvia joita ei ole ehtinyt. En tehnyt mitään muuta kuin huilasin. Tympiihän se mutta miten kiitollinen saa olla terveydestä!
Tänä torstai-iltana, parhaaseen vadelma-aikaan, tuli 30 vuotta siitä kun ostettiin yhden öjalaisen kanssa kihlat.
Mansikkakakkua ja kahvia on asian kunniaksi nautittu.
Onni on tämmöinen hetki rannalla!

Härlig solig och blåsig kväll här vid stranden denna torsdag.
Mest Makita som surrar i kväll när terassen blir större. Hjälper till, kokar kaffe, går omkring och vaktar hunden.
Och försöker skaka bort tröttheten efter coronan. Inte var det läge för den mitt i sommaren men när är det nu nångång läge för det.
Så jag försökte ta det så lugnt som möjligt, bestämde att nu äntligen kolla på alla serier och filmer som jag inte har hunnit se.
Surt är det att vara sjuk, så då är man ju så tacksam att ha ”bara” coronan.
Men nu ikväll firar vi med en tårta och kaffe vår förlovningsdag, 30 år sen köpte vi ringar!
Bra beslut, kan vi konstatera.

Kaikkia kesän tähtihetkiä varten ei tarvitse lähteä lomamatkalle kuten näissä ilmapallokuvissa.
Elokuisen maanantain voi kullata nuoruuden pelikaverin ja ystävän piipahtaminen Cafe Brygganilla!
Tunnin verran ehdittiin päällimmäisiä tapahtumia kerrata, edellistä tapaamisesta on noin 30 (!!) vuotta.
Kuin eilen olisi tavattu! Huomattiin että näin ankaria höpöttäjiä kun ollaan niin huomattavan paljon ehtii jutella tunnissa, mutta eihän se riitä mihinkään. Ihmeellistä on elämä ja vieläkin hämmästelen, ei niinkään ajan kulumista vaan sitä miten kuitenkin samoja ollaan, vuosista ja tapahtumista huolimatta.
En ehtinyt ottaa yhtään kuvaa! Edes kännykällä. Kertonee kaiken.