helmikuu 2021

Kevätaurinko paistaa niin ettei oikein ymmärrä,
tuliko nyt valitettua vähän turhaan pimeää ja pitkää talviaikaa.
Nyt jo aurinko sulattaa lumet katolta, pehmittää ladut niin että hiihtolenkki joka alkaa
reippaasti hyytyy alta vartin. Latu imee suksen kiinni, sauvat uppoavat hankeen, lammen jäällä on vettä.
Joutuu seisahtua keskelle metsää ja päättää ottaa ihan toinen tähtäin lenkille.
Ei miten pitkästi, millä sykkeellä vetää lenkin vaan miten rauhoittuu
hengittelemään yksin keskellä kaunista keväässä kiiltelevää hanki maisemaa.
Näissä mietteissä pääsi kotiin hyvällä tuulella. Puhtia riitti lähteä
rantaan kameran kanssa.
Tänä viikonloppuna sain kuvata serkkuani Kristiinaa joka valmistui agrologiksi.
Lapsuuden maisemissa, Rannan mummun pihapiirissä.
Siellä muistot nousevat ihan itsestään. Muistelin miten lapsena saunalle kuljettiin saunatakit päällä lumisen pihan poikki.
Saunan eteinen oli täynnä höyryä, lattialla kostea jääkylmä matto,
saunassa vesipata, ihanat löylyt ja Linna saippualla pestiin hiukset.
Sitten oli iltakahvit, pappa istui kerrastopaita päällä penkin päässä tuvassa,
aina lempeä hymy silmissä mummua vastapäätä.
Televisiosta tuli lauantaitanssit.

Vårsolen skiner så underbart.
Man undrar om man ändå klagade en hel del i onödan hur mörk vintertiden är december.
Ja menar hur kom vi så här fort till sista dagen i februari?
Solen värmer så snabbt att en glad skidåkare får kämpa hårt att inte bli sur på spåret på eftermiddagen.
Spåret är som lim, stakan sjunker djupt i snön, hur är det nu så här tungt…
Då stannar man upp och bestämmer att bara andas i skogen. Lyssna på vinden och inte kolla vad sportklockan visar. 
Det får bli som det blir. Då kommer man hem med en glad min. 
Och har energi kvar att gå till stranden med kameran. 
Jag fick fota min kusin Kristiina i helgen. Hon utexaminerade som agrolog.
Vi fotade på min mormors och morfars gårdsplan. 
De har redan länga varit borta.
Där väcks barndomsminnen snabbt. Nu tänkte jag hur vi gick till bastun när vi var barn.
Med badrockar på, genom snöig gårdsplan. 
Bastukammaren var full av ånga från bastun, på golvet  låg iskall matta.
Underbar löyly, vattengryta, Linna shampoo att tvätta håret. 
Efter bastun satt man alltid på kvällskaffe.
Moffa och mommo satt mitt i mot varandra, moffa i sitt underskjorta, hans snälla glada ögon,
hur han smekte på huvudet på oss när vi kom bredvid.
Från tv kom lördagsdansen. 

Sunnuntai-ilta, lumisade ei hellitä.
Lumivallit pihan ympärillä ovat vaikuttavat. Ei riitä käsivoimat enää lykkimään lumikolalla
lunta niin korkealle, onneksi on mönkijä apuna. Mönkijä kuski alkaa olla jo melko synkkänä
lumentulosta. Katot notkuvat ja renkaat sutivat kun kasat kasvavat.
Itsekin toivon että tässä alkaisi jo olla talven lumet mutta päivittäin ihailen
tätä oikeaa ja kaunista talvea. Ovelta hiihtämään lähtöä ja lumisia puita.
Sain viikonlopun alkajaisiksi kuvata ihan hirmu pientä ihmistä, seitsemän päivän ikäistä
pientä tyttövauvaa. Voi ihmettä, pieniä varpaita, sormia.
Sitten on syöty viimein kermapullia jo meilläkin, on hiihdetty ja kävelty lumikengillä
polkua auki. Joka on sen jälkeen kahdesti jo saanut lumipeitteen.
Töitä on kovasti tulossa ja työn alla jo, kuvauksia ja kotisivujen tekoa.
Täysi kalenteri on suuri kiitollisuuden aihe.
Helmikuun viimeinen viikko alkaa, iloa siihen toivotan!

En glad och stolt storebror Milton fick visa sin lillasyster till tanten som kom
med kameran. Vilken under är pytteliten prinsessa, sju hela dygn har hon varit hos 
mamma, pappa och storebror. 
Med den här skön uppdrag fick jag börja veckosluten.
Snö och ännu mera snö. 
Den som ska hålla på med snöarbete hos oss verkar stressad, även att 
man har en mönkijä till hjälp. Tak böjer sig under snön, snövallar är så höga att snart
vet man inte vartpå riktigt allt snö ska skuttas.
Men det är så vackert! Och man får sätta på skidor direkt från dörren och sikta till spåret.
Mycket jobb just nu. Man är tacksam!
Sista veckan i februari börjar, må den vara bra för oss alla!